Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: ¿Quo vado Finlandia?

Syntyvyys on ollut laskussa jo vuosia. Tänä vuonna lapsia on syntynyt ennätyksellisen vähän. Eräässä artikkelissa jopa maalattiin kuva, jossa Suomessa ajaudutaan negatiiviseen syntyvyyteen vuoteen 2040 mennessä. Sääli, sillä suomalainen hyvinvointivaltio rakentuu sille pohjalle, että tietty osa populaatiosta maksaa veroja ja osa sitten kuluttaa sen ja muutaman euron päälle. Julkinen terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja koulutus takaavat jokaiselle perustiedot ja -taidot sekä huolenpidon elämän eri käänteissä. Tämä on ainutlaatuista, eikä siinä ole monellakaan moitittavaa. Jos julkisia yllä mainittuja kohteita yksityistetään holtittomasti, hinnat saattavat nousta ja eriarvoisuus lisääntyä. Julkisen sektorin palvelut eivät voi kuitenkaan toimia tehottomasti. Veronmaksajien määrä vähenee, meillä ei ole varaa tuottaa tehottomia palveluita. Vaikka kaikki mahdollinen hukka karsittaisiin, silti jotkin palvelut ovat kalliita ja tulevat kallistumaan henkilöä kohden. Olemme erään paradoksin äärellä: ihmiset eivät enää hanki lapsia samaan tapaan kuin aiemmin, sillä koulutustaso on parantunut ja ihmiset haluavat päästä urallaan mahdollisimman pitkälle. Lapsia hankitaan keskimäärin vähemmän, koska ensimmäinen lapsi hankitaan myöhemmällä iällä. Usein uran tai sen vuoksi, että halutaan katsoa, mitä vaihtoehtoja kumppaniksi olisikaan tarjolla. Ihmiset elävät pidempään elintason parantumisen johdosta. Näin ollen tiettyjen julkisten palveluiden käyttö on lisääntynyt elämän taipaleen keski- ja loppuvaiheessa, sillä emme voi lähettää tietyn ikäisiä ihmisiä vuorille kuolemaan, emmekä estää ketään kouluttautumasta. Emme voi saada kaikkea: edullisia, kattavia julkisia palveluja, kohtuullista verotusta ja edullisempaa normaalia elämistä. Jos toteamme, että terveydenhuollosta ja koulutuksesta ei pysty tinkimään, voisiko löytyä joku muu paikka? Esimerkiksi ruoan hinta Suomessa on noin 20 prosenttia kalliimpi kuin muussa Euroopassa yleensä. Tuottajat tietävät, että tämä 20 prosenttia ei ainakaan heille tule. Voisiko tarkastelun kohteeksi nostaakin yleiset elämis- ja asumiskustannukset? Julkisella sektorilla tarvitaan tehostamista. Maailma on muuttunut. On kuitenkin epäreilua sanoa, että Suomen talous saadaan oikaistua pelkällä SOTE:lla ja kikyllä.