Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Janakkalan sururyhmän vetäjä: Näin kohtaat läheisensä menettäneen

Tänään lauantaina vietetään pyhäinmiesten päivää. Moni käy sytyttämässä kynttilöitä omaiseensa haudalle. Tällaisena päivänä suru erityisesti koskettaa erityisesti. Vain vähän aikaa sitten läheisensä menettänyt, hädän keskellä oleva ihminen kaipaa kuuntelijaa ja tunnetta siitä, ettei hän ole yksin. Janakkalan seurakunnan diakoni ja sururyhmän vetäjä Lotta Törmänen korostaa, että tärkeintä on, ettei läheisensä menettänyttä jätetä yksin. Surijaa pitäisi lähestyä rohkeasti siitäkin huolimatta, että tulisi aluksi torjutuksi. –Kun toisen ihmisen elämässä on ollut kriisi, ei hän välttämättä itse jaksa ottaa yhteyttä. Surija ei välttämättä jaksa olla se, joka kaupassa tervehtii ensin. Silti hän toivoo, että hänet huomataan ja häntä tervehditään. Tärkeintä on, että uskaltaa kohdata toisen, Törmänen sanoo. Surevan kohtaaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Miten lähestyä kriisin keskellä olevaa, järkyttynyttä ihmistä? Mistä löytää oikeat lohdutuksen sanat? Ihminen ei kriisin keskellä aina pysty vastaanottamaan toisen apua. Törmänen sanoo, että on hyvä kuitenkin viestittää, että on läsnä heti, kun läheisensä menettänyt on siihen valmis. –Jos nyt ei ole oikea hetki, katsotaan asiaa yhdessä pienen ajan päästä uudelleen. Menetys voi koskettaa, vaikkei kyseessä olisikaan läheinen Törmänen korostaa, että suru on kollektiivista. Vaikka ei henkilökohtaisesti olisi tuntenut poismennyttä, menetys voi koskettaa yhteisöä, jossa itsekin elää. –On luonnollista, että suru tarttuu. Myös myötätunto tarttuu ja omat käsittelemättömät suruntunteet voivat nousta pintaan. Kaikilla on oikeus suruun ja tunteisiin, joita suru tuo mukanaan riippumatta siitä, onko ollut mielestään riittävän läheinen menehtyneen kanssa. Suruun auttaa ajan kuluminen. Omaa menetystä tulee käsitellä ja hyväksyä se. On myös ymmärrettävä, että suru on kokemus, joka kulkee elämässä aina mukana. Se ei mene hetkessä ohi. –Ajan myötä viiltävä kipu muuttuu kauniiksi kaipaukseksi. Janakkalan seurakunta tarjoaa kriisiapua, kun yhteisö kohtaa yhteisen surun. –Olemme paikalla ja läsnä. Valmiita vastauksia ei meillä kuitenkaan ole antaa. Tarjoamme paikan, johon ihmiset voivat kokoontua yhteen ja huomata, että suru koskettaa monia. Kukaan ei ole yksin tunteidensa kanssa, Törmänen sanoo.