Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Muistoissa Petri Ojanen: "Kollega ja ystävä on poissa"

Tervakosken yhteiskoulun rehtori ja Janakkalan kunnanvaltuutettu Petri Ojanen menehtyi maanantaina tapaturmaisesti. Pitkän poliittisen uran tehnyt Petri Ojanen toimi myös muun muassa Janakkalan kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtajana, valtuustoryhmän varapuheenjohtajana ja Hämeen maakuntaliiton Maakunnan yhteistyöryhmän jäsenenä. Janakkalan Sanomat pyysi muutamia Petri Ojasen tuttavia ja työtovereita jakamaan muistojaan koko kunnan tuntemasta miehestä. Jan Lönegren, Tervakosken Urheiluautoilijat ry: "Opimme tuntemaan Petrin seuramme toiminnassa jo 90-luvulla, jolloin hän toimi seuramme Tervakosken Urheiluautoilijat ry:n puheenjohtajana useampana vuotena. Aktiivisena autosuunnistuksen harrastajana hän kilpaili ja järjesti kilpailuita seuramme nimissä ja yhteistyössä ainakin Turengin Autourheilukerho ry:n kanssa. Aktiivisia toimintavuosia yhdessä oli monia ja hänen toimistaan sekä tekemisistään on jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Aina kun seuran asioissa jotakin tarvittiin, oli Petri oli aina valmis auttamaan vaikka omiakin työkiireitä tuntui olevan paljon. Jäämme kovasti kaipaavan tätä kovaa autourheilumiestä ja haluamme välittää erittäin suuret osanottomme omaisten suruun." Marko Ahtiainen, kunnanvaltuuston 3. varapuheenjohtaja: "Petrin tullessa mukaan valtuustotyöhön olimme tietyllä lailla muutaman muun valtuutetun kanssa yli puoluerajojen nuoria radikaaleja. Petri tartutti 90-luvulla rohkeutta ja uskalluta katsoa asioita eri näkökulmista. Maakuntakomppaniassa Petri oli hyvin skarppi ja pidetty ammattilainen. Harva aliupseeri nousee reservissä sotilasmestariksi, Petri teki tämän. Viimeisen puolitoistavuotta olen jälleen ihaillut Petrin terävää ja analyyttistä otetta kunnanhallituksen pöydän päässä. Istuimme vastakkain ja vaihdoimme paljon epävirallisesti ajatuksia. Kollega ja ystävä on poissa. Janakkala menetti paljon enemmän kuin vielä ymmärrämme.” Sisko Lievonen, kollega: "Huumorintajuinen, herkkä ja analyyttinen älykkö, metsänkävijä. Petri oli persoona, oman tiensä kulkija. Villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä -tällaisena näen Petrin työn touhussa. Hän ei tuonut itseään esille, vaan osasi kuunnella. Puhelin pirahti lähes päivittäin, ja vaihdettiin kuulumiset ajankohtaisista asioista. Petri oli läheinen ja hyvä kollega minulle." Kaisa Vainio, tervakoskelainen: "Petrille lapset ja nuoret olivat sydämen asia. Itsekin melkoisena "velikultana" teini-iässä ollut Petri ymmärsi tämän päivän nuoria, ollen heille isähahmo, jonka sanaan saattoi luottaa. Petri oli mukana monessa. Hän toimi esimerkiksi Tervakosken Lions-klubissa aktiivisena leijonana, jota aikaa varmasti moni Tervakosken leijona ja puoliso nyt muistelee suurella lämmöllä. Yhteistyö Petrin kanssa jatkui kotikonnuilla autourheilun, tarkemmin autosuunnistuksen, parissa Petrin suunnitellessa erilaisia ratoja pelloille ja metsäteille. Talvinen pimeys höystettynä autojen valojen välähdyksillä on painunut syvästi mieleen." Piia Marttinen, ystävä, työtoveri ja puoluetoveri: "Petri oli keskusteleva ja kuunteleva kollega. Poliitikkona hän oli avarakatseinen ja muita kunnioittava puoluetoveri. Petri oli asioista tietävä ja nopeasti uusia asioita oivaltava ratkaisija. Hän pyrki kaikessa toiminnassaan sopuisaan ja kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, niin työelämässä koulun rehtorina kuin politiikassakin. Petri osasi kysyä, kuunnella ja toimia. Hänellä oli halu tehdä asiat parhaimmalla tavalla. Janakkalan Petri tunsi kuin omat taskunsa. Hän osasi oikoreitit jokaisesta Janakkalan kolkasta toiseen. Hänen myös kerrottiin neuvovan eksyneitä ihmisiä metsästä pois puhelimitse. Metsä olikin Petrille tärkeä paikka." Pirjo Alijärvi, kunnanhallituksen puheenjohtaja: "Petri oli älykäs, lämmin ja auttavainen ystävä, joka rakasti luonnossa liikkumista. Huumorilla ladattu vuoropuhelu vaikeissakin asioissa oli hänelle luonteenomaista. Raikas väittely Petrin kanssa päätöksenteon tuoksinassa tuotti uusia ajatuksia, oivalluksia ja ratkaisuja, joita oli helppo lähteä yhteisesti viemään eteenpäin. Hän piti jämäkästi koulutuksen puolta kaikessa toiminnassaan. Kestää kauan ymmärtää, ettei kokouksissa kuulu enää tuttua ääntä, joka kyseenalaistaa vanhan ja totutun, puhuu uuden ajattelun puolesta ja keventää raskaita tilanteita lämpimällä läsnäolollaan." Anssi Lepistö, vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja: "Olen tuntenut Petrin 20 vuotta ja tänä aikana on tehty yhdessä työtä vihreämmän tulevaisuuden eteen. Lähes 20 vuotta samassa valtuustoryhmässä Petrin kanssa on opettanut minulle paljon. Petrillä oli suunnattoman laaja kuva erityisesti Janakkalan asioista ja kyky yhdistellä isoja ja laajoja kokonaisuuksia sekä puhua niistä selkokielellä. Petri osasi "vääntää rautalangasta" silloin, kun siihen oli tarvetta. Meno oli aina rentoa ja tekemistä väritti iloinen huumori. Matkan varrelta on paljon muistoa ja yksittäisiä asioita. Monesti ollaan porukalla naurettu sitä, kun joskus valtuustossa olemme kaikki valtuutetut olleet iloisesti eri mieltä jostain asiasta. Yksi kyllä, yksi ei ja yksi tyhjä. Näin syksyllä usein ennen vihreiden kokousta Petriltä tuli viesti, että haluaako joku karpaloita, sieniä tai jotain muuta luonnonantimia. Monet kokouspiirakat on Petrin poimimista karpaloista leivottu. Näitä piirakoita jää kaipaamaan koko Janakkalan vihreiden porukka." Miikka Anttila, kunnanvaltuutettu: "Minä en ole oikea henkilö puhumaan siitä surusta ja kivusta, jota Petrin läheiset nyt tuntevat. Voin vain kuvitella. Valtuustotoverina haluan kertoa, että menetimme kenties taitavimman ja arvostetuimman kuntapoliitikon Janakkalassa. Petriin luotettiin yli puoluerajojen. Hänen puheenvuoronsa olivat asiantuntevia ja perusteltuja, usein hauskoja, mutteivät koskaan ilkeitä, eikä hän sortunut halpaan populismiin. Petri tiesi aina, missä mennään. Hänelle tyypillistä oli tokaista kesken kiihkeän valtuustokeskustelun: ”Me ei muuten olla päättämässä tästä puheena olevasta asiasta ollenkaan”. Olisimme tarvinneet Petrin osaamista työn alla olevassa koulukeskushankkeessa. Sekä hänen pitkä kokemuksensa päättäjänä että työnsä ison koulun rehtorina (Petri muuten osasi erottaa nämä roolit toisistaan tarkasti) olisivat nyt todella hyödyksi. Se on kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä hänen rakkaimpansa ovat menettäneet. En tiedä, Petri, uskoitko – tai jaksoitko ajatella – että tämä elämä ei ole kaikki mitä on. Minä uskon – tai haluan ajatella – että me tapaamme vielä, siellä missä ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut". Pidän elämäni loppuun asti kunniana sitä, että sain tutustua sinuun." Haluatko juttuun mukaan oman muistosi? Lähetä se osoitteeseen heli.keskinen@almamedia.fi. Julkaisemme kirjoituksia tässä verkkojutussa ja torstain printtilehdessä.