Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Shetlanninponit Irina ja Jaarli opettavat nuorille omistajilleen kärsivällisyyttä ja vastuunkantoa – "Tallilla unohtaa huonon tuulen"

Roope Kiviranta , 11 harjaa mustaa Irina-shetlanninponia varmoin ottein. Vieressä sisko, Veera, 10, kiinnittää Jaarli-ponille satulaa. Ponit seisovat tyyninä paikoillaan. Ne katselevat maailmaa pitkän otsatukkansa alla ja pitävät kavionsa tukevasti paikoillaan. Ponit ovat tottuneet käsittelyyn ja luottavat siihen, että niiden nuoret omistajansa tietävät, mitä he tekevät. Veeran ja Roopen äiti, Hanna Kiviranta seuraa lasten touhuja taustalla. Hänen ei juurikaan tarvitse puuttua lastensa tekemisiin. Välillä hän aloittaa lauseen sanoin: "Muistitko" tai "Laitoitko", mutta saa lapsiltaan nopean kuittauksen, että asia on jo hoidossa. Sisarukset aloittivat poniharrastuksen jo alle kouluikäisinä. Roope viisi- ja Veera kuusivuotiaana, kun Irina tuli taloon. Heidän hevoshullulle äidilleen oli tärkeää saada lapsetkin ”aivopestyä mukaan tähän hyvään harrastukseen". Se onnistui helposti. –Innokkaasti he ovat tallilla käyneet ja ovat hyvin omatoimisia. Lapset lähtisivät tallille joka päivä, mutta olen yrittänyt pitää heille kaksi vapaapäivää. Pitäähän sitä muutakin elämää olla, Hanna Kiviranta nauraa. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. –Me siivoamme karsinat ja teemme poneille ruuat, Roope Kiviranta kuvailee tallirutiineja. –Ja sen jälkeen me ratsastamme tai ajamme niillä, Veera huikkaa Jaarli ponin selän takaa keskeyttämättä hetkeksikään hommiaan. Satularemmit löytävät vastinparinsa Veeran käsissä ja Roope kiristää Irinan rintaremmi oikealle kireydelle. Jaarlin satulan ja Irinan ajokärryn kiinnittämisessä ei mene montaakaan minuuttia. Kiitokseksi hyvästä käytöksestä Jaarli saa palan porkkanaa, jota se rouskuttelee kuuluvasti samettinen turpa heiluen. Jaarli hankittiin vuosi sitten Irinalle kaveriksi ja koska kummallekin sisarukselle tarvittiin oma poni. Nyt nämä ponit ovat Hannan mukaan kuin paita ja peppu. Jos kaveri katoaa näköpiiristä, aloittaa toinen poneista kaverinsa perään huutelun. Raviponikilpailut ovat parasta Eläinten kanssa toiminen vaati Roopen mielestä kärsivällisyyttä. Omaa huonoa tuultaan ei saa purkaa eläimeen. –Poni vaistoaa, jos on huono päivä. Tallilla unohtaa huonon tuulen, hän kertoo. Hänen mielestään hevosharrastuksessa hauskinta on ponilla ajaminen. Sisarukset ajavat kilpaa raviponikilpailuissa. Veera kevyempänä voi vielä ratsastaa pienikokoisella ponilla ja osallistua raviratsastuskilpailuihin. Viime syksynä Veera voitti raviratsastuskilpailun Kouvolassa. Hanna kertoo, että raviponiratsastuksen voi aloittaa täytettyään kymmenen vuotta. Kilpailuoikeuden saa, kun käy poniajolupakurssin, jossa myönnetään raviponikortti. Kilpailulupa edellyttää, että hakijalla on riittävät tiedot liittyen ponin käsittelyyn, valmentamiseen ja ohjastamiseen. Lisäksi kurssilla käydään läpi raviurheilun perusteita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Veera valmentaa Irinaa ja minä enemmän Jaarlia, Roope kertoo. Jaarli on poneista itsepäisempi ja temperamenttisempi. Se saattaa tehdä enemmän omia ratkaisujaan. Esimerkiksi muutama viikko sitten se oli murtautunut aitauksensa toiselle puolelle nautiskelemaan vihreämmästä ruohosta. –Raveissa Irina on varmempi ja jaksaa juosta pitkään. Se nousee paremmin toisten takaa, kun Jaarli kulkee paremmin kärjessä, Hanna Kiviranta vertaa. Veera myöntää joskus jännittävänsä kisoja. Äidin mukaan tytön jännityksen aistii lisääntyvänä hihityksensä ja puheenhöpötyksenä. –Välillä jännittää välillä ei. Silloin ei niin jännitä, kun ajan Irinalla, koska olen ajanut sillä enemmän startteja, Roope kertoo. –Jaarli saattaa temperamenttisempana vähän jännittää itsekin kisoja, Hanna sanoo. Poni, joka mahtuu hissiinkin Irinan lauhkean leppoisuuden ovat saaneet kokea myös monet muut ihmiset päiväkoti-ikäisistä ikäihmisiin. Kiviranta on kiertänyt jonkin verran ponin kanssa muun muassa muutamassa tapahtumassa, päiväkodissa ja vanhainkodissakin. Jokin aika sitten Irina kävi kanssa ilahduttamassa Riihimäen vanhainkodin asukkaita. Koska kaikki asukkaat eivät päässeet katsomaan vierailevaa ponia vanhainkodin aulaan, keksivät he, että kyllähän poni hissiin mahtuu. Tällä tavoin Irina pääsi tapaamaan Vanhainkodin asukkaita heidän huoneisiinsa asti. –Kun hissin ovi aukesi, lähti yksi asukkaista huumorilla mukaan. Hän kauhisteli, että näkeekö hän oikein, vai onko hän tullut hulluksi. Onko hississä oikeasti poni, Hanna nauraa muistolle. Irinan vierailu oli ollut menestys ja vanhainkodin hoitajien mukaan poni oli tuonut iloa monen asukkaan arkeen. Irina on vieraillut myös kehitysvammaisten asuntolassa Turengissa ja Suomi sata -juhlavuonna Irina kruunattiin Harvialan päiväkodin kummiponiksi. –Onhan se palkitsevaa, kun saa jakaa hyvää ja ihmiset tulevat iloisiksi eläimen parissa, Hanna Kiviranta sanoo. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Irina ja Jaarli ohjastajineen kiertävät isoa rinkiä keltaisella pelto-oraalla. Sisarukset juttelevat keskenään, eikä pellolla kantaudu kinastelun ääniä. –Poniharrastus yhdistää heitä, mutta kyllä he riidelläkin osaavat. Eivät lapset täällä tallilla riitele, kun poniensa kanssa touhuavat. Lähinnä joskus kinaavat, että kumman poni on parempi. Talliharrastus on koko perheen yhteistä aikaa. Jos äidillä on iltatyövuoro, tuo isä lapset tallille. Hanna Kiviranta korostaa, että vaikka lapset osaavatkin hommansa, on mukana aina oltava aikuinen, kun ollaan tekemisissä eläinten kanssa. –Mieluummin lapset lähtevät perjantaina raveihin kuin ostoskeskukseen juomaan energiajuomaa, Hanna toteaa tyytyväisenä ja katselee, kun lapset ravaavat poneillaan pellolla rinta rinnan.