Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Taide vie Leena Pertun mielen pois leviävästä syövästä: "Ajattelen, että minulla on viimeinen vuosi menossa"

Tussit ja kynät ovat siistissä järjestyksessä turenkilaisen Leena Pertun pienellä keittiönpöydällä. Niiden keskellä on värikäs paperi, jonka naivistinen kuva esittää hääseuruetta. –Piirsin tätä koko eilisen päivän. Mietin jokaisen hahmon kohdalla, mikä on hänen tarinansa ja mitä hän miettii tai sanoo, Leena Perttu hymyilee. Piirtämisestä on tullut hänelle ikään kuin pakopaikka todellisuudesta. Välillä paperin ääressä saattaa vierähtää yhdeksänkin tuntia. –Piirtäminen siirtää ajatukseni pois sairastamisesta ja kuolemasta. Minä elän tällä, lähden jonnekin lentoon, Perttu kertoo. Tällä hetkellä taide koristaa Leenan seiniä värikkäinä, yksityiskohtaisina ja elämäntäyteisinä. Joulukuussa teokset viedään näyttelyyn Turengin kirjaston tiloihin. –Se on minun ensimmäinen näyttelyni ja samalla 60-vuotisjuhlanäyttely. En ole koskaan aiemmin ajatellut, että veisin nämä näytteille, mutta nyt tuntuu olevan sen aika. Leena Perttu sairastaa levinnyttä rintasyöpää. Leviämisen diagnosoimisesta on nyt hieman yli kaksi vuotta ja se on ottanut aivan viime aikoina askeleen vakavampaan suuntaan. Etäispesäkkeitä on löytynyt rintarangan ja selän lisäksi imusolmukkeista jo toistakymmentä. Kaikki alkoi vuonna 2012, kun Leena Perttu kävi normaalissa mammografiassa. Myöhemmin kotiin saapui kirje, jossa naista pyydettiin jatkotutkimuksiin Helsinkiin. –Rintani olivat tuntuneet välillä kipeiltä ja siltä, kuin niihin olisi kerääntynyt nestettä. Niissä ei kuitenkaan tuntunut mitään patteja, Perttu muistelee. Tulokset olivat karut. Koko toinen rinta oli täynnä syöpäkudosta. Leena Pertulta poistettiin kokonaan toinen rinta. Tilanne näytti hyvältä; kaikki syöpäkudos saatiin pois eikä syöpä ollut ehtinyt levitä. Sitten muutaman vuoden kuluttua Leena Perttu alkoi kärsiä kovista selkäkivuista, ja rintarankaan kohosi patti. Tilannetta hoidettiin ensin skolioosina. Huonot uutiset saapuivat puhelimella. Lääkäri soitti ja ilmoitti, että Perttu sairastaa aggressiivista syöpää, joka leviää nopeasti. –En pystynyt vastaanottamaan tietoa, pääni meni aivan sekaisin. Ajattelin, että nyt minä kuolen. Seuraavat päivät Perttu käveli Ahilammen rannoilla. Kuolemanpelko vyöryi yli. –10 päivää itkin suoraa huutoa, sitten tuli yhtäkkiä aivan ihmeellinen rauha. En pysty edes selittämään sitä. Tuska vain hävisi ja minä suorastaan liitelin. Sinä päivänä annoin elämäni Jeesukselle. Pertulta löydettiin rintalastan alta suuri etäispesäke. Lisäksi kylkiluissa pesäkkeitä oli kuusi ja lannenikamassa yksi. Sytostaattien ja sädehoidon avulla kylkiluiden etäispesäkkeet saatiin pois. Hoidot aiheuttivat kuitenkin niin kamalia sivuvaikutuksia, että Leena Perttu päätti lopettaa ne kokonaan. Kivut veivät naisen välillä jopa teho-osastolle. –En tajua mitä tekisin niillä hoidoilla, kun tulen niistä niin kipeäksi. Mitä sitten, jos saan lisäaikaa vaikka kahdeksan kuukautta? Mitä merkitystä sillä on, jos makaan jatkuvasti tosi sairaana itkemässä yksin sänkyni pohjalla? Ennemmin olen ilman hoitoja tässä tilassa, koska olen suhteellisen hyvässä kunnossa. Hetken aikaa tilanne näytti hyvältä. Lannenikaman pesäke kapseloitui. Pertulta poistettiin hänen omasta pyynnöstään toinenkin rinta mukavuussyistä. Tänä keväänä löytyivät ensimmäiset etäispesäkkeet imusolmukkeita. Heinäkuussa niitä löytyi jo toistakymmentä. Pian Leena Pertulla on taas lääkäriaika, jolloin hän kuulee missä mennään nyt. –Ajattelen, että minulla on viimeinen vuosi menossa. Yleensä sanotaan, että levinneen rintasyövän jälkeen keskimääräinen elinikä on kolme vuotta. Minulla lähti liikkeelle se viimeinen vuosi. Vaikka eihän sitä koskaan tokikaan tiedä. Lääkärin mukaan syöpäni on muuttunut hitaasti leviäväksi, joten voin elää vielä vaikka viisikin vuotta, Leena Perttu hymyilee. Jatkuva hikoilu, huimaaminen ja ajoittaiset kovat kivut saavat hänet kuitenkin välillä pohtimaan sitä, minne kaikkialle syöpä onkaan jo levinnyt. Läheiset, piirtäminen, muiden auttaminen ja eläimet auttavat Leena Perttua viemään ajatukset pois omasta sairaudesta. Hän auttaa vakavasti sairasta lähiomaistaan ja lisäksi halvaantunutta ikäihmistä selviytymään arjesta. Elämään tuovat sisältöä myös omat rakkaat lapsenlapset. Heidän vuokseen Perttu muutti Riihimäeltä Turenkiin nelisen vuotta sitten. –7-vuotias tyttärentyttäreni on innostunut piirtämisestä ja hän on täällä kanssani usein. Eilenkin makasimme tuossa lattialla molemmat piirtämässä, Leena Perttu kertoo. Hänen elämänsä on kuin puu, joka oli hänen ensimmäinen naivistinen piirroksensa viime helmikuussa. –Tällä puulla on juuret syvällä, vain niin se pysyy pystyssä. Ainoastaan pinnalla oleva runko oksineen ja lehtineen näkyy muille, suurin osa on piilossa katseilta maan alla. Sellainen on myös ihminen, hänen sisimpänsä on salassa muilta. Perttu kuvaa piirtämistään terapiaksi. Sen avulla hän käsittelee tunteitaan ja palaa lapsuuteensa Etelä-Pohjanmaalle. Ilman piirtämistä ja uskoa elämä olisi huomattavasti vaikeampaa. –Olen taipuvainen masennukseen ja sairaus on lisännyt sitä. Masennus on jopa pahempaa kuin syöpä. Leena Perttu täyttää juuri 60 vuotta. Hän on piirtänyt koko elämänsä ja kansiot ovat täynnä muotokuvia, karikatyyrejä ja nyt naivisitisia kuvia. –On kuin alkaisin elää 60-vuotiaana. Ymmärrän vasta nyt, ettei minun tarvitse enää miellyttää ketään. Minä riitän. Leena Pertun naivistinen näyttely Turengin kirjastossa 17.–29. joulukuuta.