Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kolumni: Metsään menee. Niin pitääkin

Meitä on nimitetty metsäsuomalaisiksi, joita varmaan olemmekin. Metsiä on vielä onneksi, mutta en ymmärrä avohakkuita. En ymmärrä myöskään sitä, kun metsää harvennetaan, puiden rungot ja oksat jätetään paikoilleen. Ennen niin mukavat lähimetsät ovat vaikeakulkuisia ja vaarallisiakin. Mustikanvarvut ovat jääneet risujen alle. Hiljattain vietimme metsäviikkoa, jossa kehotettiin menemään metsään ja kertomaan käynneistään sosiaalisessa mediassa. Menin metsään, koska pidän siitä. Luonnossa liikkuminen on minulle lääkettä. En halaile puita, vaikka sitäkin tehdään ja lienee sekin hyväksi. Keräilen pulloja ja pusseja, joita osuu kohdalle. En kuulu telttailijoihinkaan, jotka yöpyvät ulkosalla, mutta ihailen heidän rohkeuttaan. Olen käyttänyt jokamiehen oikeutta ja kerännyt metsän antimia vaihtelevalla menestyksellä. En ole hurahtanut metsän ihailijaksi aikuisena, sillä lapsuuskotini maihin kuului metsää ja suota. Ihastuin silloin. Vanhemmiten minusta on tullut eläinten säälijä. Mistä hirvet ja peurat löytävät piilopaikkoja, kun puut on kaadettu? Linnunpönttötalkoot tuottivat mukavasti pieniä koteja pesiville linnuille, mutta puita ne tarvitsisivat. Luonnonsuojelijat yrittävät parhaansa, mutta meitä muitakin tarvittaisiin metsien suojelemiseksi. Puhutaan hiilinielusta ja ilman saasteista, mutta silti hakataan. Vanha sananparsi: Helsingissä hakataan, tänne lastut lentävät. Nyt olisi korkea aika ”hakata” eli päättää metsiemme suojelusta. Mutta taitaa tällä syyskaudella olla tärkeämpiäkin asioita päätettävänä, kuten työntekijän irtisanominen. Isommat asiat hautautuvat helposti alimmaisiksi, kun päätökset pitää tehdä pian ja äänestyksellä mitataan hallituksen luottamus. Kun sananpartta ”metsään menee” ruvettiin käyttämään, haluttiin varoittaa henkilöä hänen aikomuksestaan. Nyt en ole kuullut tällaista sanontaa. Näin hirviaikaan metsästäjät menevät metsälle ja punapipoisia miehiä saattaa näkyä. Olen nähnyt, kun jahdataan nuorta hirveä ja kuullut laukauksen. Karpaloreissuni sai silloin hyytävän lopun. En ole silti vegaani, enkä kiellä toisilta riistan ampumista. Haluan liikkua yksin ja hiljaa siellä, missä kulloinkin kuljen. Hirvikärpäset ovat asia erikseen.