Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Erilainen pizzapaikka

Minä olen lähetti. Otan vastaan tilaukset, ja toimitan ruuat perille. Tilaajat taas – no, niillä on nälkä. Aina on niitä ensikertalaisia – niitä, jotka soittavat tänne, ja olettavat, että lista on samanlainen kuin muuallakin. un kysyn, mitä pizzan päälle laitetaan, ne sanovat, että laita se perinteinen: ”rahaa, mainetta ja kunniaa”. Enkä minä siihen lähde selittämään, ettei meidän keittiömestari useinkaan laita perinteistä. Otan vain tilauksen ylös, ja vien keittiöön. Jotkut toiset ajattelevat parhaaksi nälän taltuttajaksi ”perhettä ja ystäviä”, toiset toivovat ”terveyttä”. Yhtä kaikki, soittajilla tuntuu olevan kova kiire. Nälkä on hirmuinen, ja tilaus pitäisi toimittaa saman tien. Ne kyselee toimitusaikaa, ja minä sanon, että tullaan kun ehditään. Kaikista vaikeinta lähetin hommassani on se, että keittiömestarista ei koskaan tiedä. Toisinaan , kun kello kilahtaa ja haen valmiit annokset luukulta, raotan hieman laatikon reunaa nähdäkseni, onko laatikossa lähimainkaan sitä, mitä tilattiin. Mestarilla kun on tapana ottaa suuriakin vapauksia tilausten suhteen. Erityisesti ensikertalaisten kanssa on vaikeaa. He eivät millään tahdo luottaa keittiömestarin viisauteen. Onpa käynyt niinkin, että kun vein perille lähetyksen, jossa pohjan päällä ei ollut mitään muuta kuin armoa, sain koko laatikon silmilleni. Vaikka tilaajan silmistä näki heti, että hän oli nääntymässä nälkään, hän ei maistanut palaakaan. Onneksi on myös niitä tilaajia, jotka nälissään ottavat ja syövät jo eteisessä koko laatikon tyhjäksi. Kun he katsovat minuun, heidän silmänsä loistavat. Minä kaivan taskustani keittiömestarin käyntikortin, ja sanon: ”Kiittäkää häntä. Minä olen vain lähetti.” Petra Niemi Nuorisopastori Janakkalan seurakunta