Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Janakkalan teatteriseurue: Yksi lähti mukaan kaverin kautta, toinen löytääkseen ystäviä ja voittaakseen ujouden

–Alfred Hitchcock sanoi, että hyvä elokuva koostuu kolmesta elementistä: käsikirjoitus, käsikirjoitus ja käsikirjoitus. Elän sen ohjeen mukaan. Hyvää käsikirjoitusta etsitään niin kauan, että se löytyy, sanoo Janakkalan teatteriseurueen nuorten ryhmän ohjaaja Eero Laaksonen . Olemme kerääntyneet Turengin Vaparille vaaleanpunaisen plyyssisohvan ympärille puoliympyrään. Ympyrästä löytyvät Laaksosen lisäksi Janakkalan teatteriseurueen (JaTS) hallituksen puheenjohtaja Susanna Laaksonen , pienten Miniryhmän ohjaaja ja näyttelijä Eetu Ahonen sekä näyttelijät Petra Talja , Anne Kopra , Jere Vainio, Karri Lasturanta sekä Ronja Selin. Jos hyvää käsikirjoitusta ei eteen ilmaannu, ei näytelmää syksylle tai keväälle väkisin väännetä. Janakkalan teatteriseurueessa edetään fiilispohjalla. Teatterin harrastaminen on oltava aina kaikille mukavaa ja kehittävää. Nuorilla voi olla keväällä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksia, jonka vuoksi heidän vapaa-aikansa on kortilla. Aikatauluun ei mahdu näytelmän vaatimat harjoitukset ja treenit. Pienten lasten eli 7-9 -vuotiaiden ryhmässä tärkeintä on, että lapset viihtyvät ja uskaltavat ylipäätään osallistua. Valmiin näytelmän aikaansaaminen voisi viedä pahimmassa tapauksen ilon harrastamisesta. –Paino ei ole näytelmän tekemisessä. Teemme tämän ikäisten kanssa paljon perusleikkejä ja improvisaatiota. Harjoituksissa pitää olla kivaa niin, että kaikki haluavat tulla uudestaankin, Ahonen kertoo. Janakkalan teatteriseurue tarjoaa lasten ja nuorten harrastajateatteria sekä Turengissa että Tervakoskella. Tänä vuonna kirjoilla on lähes 60 teatterin harrastajaa, keskimäärin noin kymmenen lasta tai nuorta per ryhmä. Eero Laaksonen kertoo, että varsinkin nuoria näyttelijänalkuja kaivattaisiin mukaan toimintaa. Nuorten ryhmät ovat tarkoitettu 15-vuodesta eteenpäin, mutta tällä hetkellä nuorin harrastajista täyttää pian 18 vuotta. –Tässä iässä teatteriharrastus on usein vaikea aloittaa tai siten samassa iässä pitäisi vaihtaa vanhasta ryhmästä uuteen ryhmään. Se voi muodostua isoksi kynnykseksi joillekin, Susanna Laaksonen kertoo. Nuoret loistavat poissaolollaan Eero Laaksosen mukaan niin kauan kuin elämä vie heitä muualle. –He, jotka innostuvat harrastuksesta, lähtevät ryhmästä usein vasta opiskelujen myötä pois, Susanna Laaksonen sanoo. Ryhmä kertoo, että moni on löytänyt teatteriporukan kaverin kautta. Usein on käynyt niin, että tämä samainen kaveri on jättänyt harrastuksen, mutta mukana puolivahingossa mukaan ajautunut jääkin kalustoon pysyvästi. Esimerkiksi Ahosen tarina on se tyypillinen. Hän lupautui 10-vuotiaana katsomaan kaverinsa innoittamana yhdet harjoitukset. –En edes halunnut harrastaa teatteria, mutta täällä olen. Siinä 14 -vuotiaina mietitimme kaverin kanssa, että mitä jos lopetettaisiin. Silloinen ohjaaja vinkkasi meille Eeron ryhmää. Kaveri ei lähtenyt jatkamaan, mutta minä lähdin, Ahonen kertoo. Karri Lasturanta puolestaan tuli ensimmäisiin harjoituksiin yksin viisi vuotta sitten. Hän asui tuolloin Hämeenlinnassa. Hän ei tuntenut entuudestaan ketään ja oli ujo ja hiljainen. Harrastuksen myötä hän sai kavereita. Nykyisin hän asuukin Janakkalassa, jotta olisi lähempänä ystäviään ja harrastustaan. Anne Kopra kokeili ala-asteikäisenä teatteriharrastusta. Hän oli omien sanojensa mukaan hiljainen lapsi ja harrastus jäi vuoksiksi unholaan. –Seiskalla näin ilmoituksen, että täällä olisi ryhmässä tilaa. Olen nyt 18 vuotta ja ryhmä on kasvanut ja ikääntynyt tässä minun mukanani. Yksi tärkeimmistä asioista on tämä ryhmä ja se, että olen saanut uusia kavereita, Kopra kertoo. Ronja Selin kertoo testanneensa teatteria 13 -vuotiaana kesäteatterissa. –Eero vinkkasi minulle tästä nuorten ryhmästä. Hetken mietin ja tulin tänne, enkä ole pois lähtenyt. Näyttelemisessä kiehtoo vähän sama kuin mitä meidän näytelmässä sanotaan kirjoista: näyttelen sitä varten, että voin kokea kaikki ne elämät, joita en muuten pystyisi elämään, hän sanoo. Joko sopeudut tai et Ryhmät kokoontuvat ohjaajineen viikoittain. Jos heillä on näytelmä työn alla tapaamisia ja harjoituksia on useampi viikolla. Harjoituksissa tehdään improvisaatiota, sketsejä muita ilmaisutaidon harjoitteita. –Musiikki on minun tekemisessä vahvassa roolissa. Elän elämääni musiikin kautta. Käytän sitä mielialojen luomisessa, tunnelman virittämisessä ja rentoutuksessa, Eero Laaksonen sanoo.. Hän pitää rentouttamisharjoituksia avaintekijänä onnistuneeseen suoritukseen ja rentoutus tehdään aina ennen esityksen alkua. Sen kuulemma huomaa lavalla, jos rentoutusta ei ole ehditty tehdä. Tai ei yleisö sitä näe, mutta näyttelijät itse sen huomaavat sekä tietenkin ohjaaja. –Rentoutuksen jälkeen tulee keskittyneempi olo ja pääsee tunteeseen sisälle. Tulee semmoinen fiilis, että nyt mennään ja tehdään paras mahdollinen esitys, Ahonen täsmentää. –Eerolla on oma tyylinsä. Sä joko sopeudut tai sitten et, Kopra vastaa kysymykseen, millainen ohjaaja Laaksonen ryhmän mielestä on. Ahosen mukaan joskus tuntuu, että Laaksonen on maailman paras ja ihanin ihminen ja joskus taas ei sinnepäinkään. Toisaalta Eero eli ryhmän kesken Eepi, saa kiitosta siitä, kuinka hän luottaa näyttelijöihin ja saa heistä irti sen, mikä irrotettavissa on. Hänen käsissään näyttelijät yltävät hienoihin roolisuorituksiin. –Me saamme tehdä paljon omia ratkaisuja lavalla. Kuinka me liikumme tai teemme jotkin eleet. Aikansa Eepi katsoo ja puuttuu sitten, jos jokin ei toimi, Ahonen kertoo. Laaksonen saa kiitosta myös hyvästä roolittamisentaidostaan. Vaikka ensi alkuun oma rooli ei tuntuisi näyttelijästä omalta, alkaa se ajan myötä tuntumaankin itselle sopivalta. –Roolittaminen on vaativa osa. Se vaatii, että tuntee hyvin näytelmän. Harrastelijaporukan kanssa on aina tärkeää, että tekeminen kehittävää ja eteenpäin vievää. Erilaista, mitä he ovat tehneet. Se ei saa olla liian vaikeaa, mutta ei helppoakaan, jotain haastetta on oltava aina, Laaksonen puuttuu keskusteluun. Hän ei vaikuta olevan moksiskaan ryhmän antamasta, välillä jopa hyvinkin suorasanaisesta palautteesta. Se on rakkaudella ja luottamuksella annettu. –Vaadin paljon. Tiedän tasan tarkkaan, milloin olen saanut heiltä sen, mihin he kykenevät, hän jatkaa. Laaksonen on ohjannut jo 14 vuoden ja 15 näytelmän verran nuorten ryhmää, joten hän tietää mistä puhuu. Hän on tottunut ottamaan suorasanaistakin palautetta vastaan. Tarjoileehan hän sitä itsekin näyttelijöilleen. –Tässä toiminnassa ryhmäytyminen on tärkeää. Tässäkin sakissa kaikki ovat hyviä kavereita keskenään. Kun ryhmä luottaa toinen toisiinsa, he uskaltavat lavalla kokeilla ja antaa itsestään enemmän, Susanna Laaksonen summaa. –Täällä istuu nyt entisiä ujoja ja hiljaisia ihmisiä. Minä olen yksi heistä ja nyt olen yksi äänekkäimmistä. Täällä itsensä ilmaiseminen ja vuorovaikutuskyky kehittyvät, Ahonen päättää. JaTS:n nuorten ryhmä esittää tällä hetkellä Kahden Maailman Hotelli-näytelmää. Esityksiä on jäljellä vielä kaksi: sunnuntaina 21.10 kello 15 ja Lauantaina 27.10 kello 15. Paikka: Turengin Vapari, Pyhämäentie 27 C. Näytelmän on ohjannut Eero Laaksonen.