Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kokemus ei ole mutua

Maalaiseläinlääkäri James Herriot kertoi teurastajan perheestä, jonka lapsikatras varttui veren ja suolenpätkien keskellä. Perheen lapset eivät koskaan sairastelleet. Päiväkotien pihoihin aletaan nyt tuoda lahopuita ja kaivaa kuralammikoita. On tieteellisesti havaittu, että altistuminen metsän ja luonnon mikrobeille rakentaa ihmisestä terveemmän. Vuosikymmenet on kuljettu väärään suuntaan puhdistamalla ja steriloimalla. Olen ollut 30 vuotta koirien jalostusneuvoja ja kerännyt sairaustiedot – nykyään hienommin dataa - tuhansista koirista. 90-luvulla huomasin, että kaupunkilaiskoirat sairastavat moninkertaisesti maalaisserkkuihin verrattuna. Luonto siedättää. Tottumukset elävät syvällä; edelleen kiellän, kun pentu juo kuralätäköstä. Länsimaissa tieteen ja kokemuksen suhde on vääristynyt. Nokian menestys sinetöi teknologiauskon valtionuskonnoksi. Nokian romahdus ei uskoa horjuttanut. Mummut tarvitsevat seurakseen kissaa tai pientä koiraa. Vanha ”keksintö” ei kuitenkaan tieteelle ja päättäjille kelpaa, vaan ikääntyvien seuraksi kehitellään robottihylkeitä. Herriotin huomiokin kelpaa vasta, kun se on tieteellisesti todistettu. Se olisi ollut vapaasti sovellettavissa 50 vuotta. Väärinkäsitysten välttämiseksi; tiede tekee hienoa, huikeata työtä, jonka tuloksista me kaikki saamme nauttia. Joskus kuitenkin mietin, miten tieteentekijät ja kokemusasiantuntijat (hieno uudissana!) saataisiin parempaan yhteistyöhön ja vuoropuheluun? Perinteisesti on uskottu, että koira oppii parhaiten, kun omistaja on johtaja ja määrää, mitä koira saa tehdä. Tiede on osoittanut, että koira oppii ja toimii parhaiten motivoimalla ja palkitsemalla. Operantista ehdollistamisesta on tullut ammattilaiskouluttajien työkalu. Tulokset ovat hyviä. Nyt tavallisia koiranomistajia neuvotaan luopumaan johtajuudesta suhteessa koiraansa. Johtajuus on epätieteellistä. Ääriajattelijoiden mukaan koiraan ei saa koskea lainkaan, eikä sitä pidä edes kieltää. Se mikä toimii ammattilaisilla, ei kuitenkaan aina toimi pulliaisilla. Moni tavallinen koiranomistaja ei osaa omaksua operanttia ehdollistamista. Se on liian vaikeaa ja monimutkaista. Kun he kuitenkin tieteen neuvomina luopuvat johtajuudesta, kurittomien, huonosti käyttäytyvien koirien määrä kasvaa ja yhteiskunnan sietokyky ylittyy. Tieteen siirtämisessä arkielämään on vielä kehittämistä. ”Tieteen siirtämisessä arkielämään on vielä kehittämistä.”