Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Katso toisin

Mikkelinpäivä puhuu enkeleistä ja lapsenkaltaisuudesta. Jeesus nosti lapsen näköalan elämän keskukseen. Hän muistuttaa meitä siitä, että pienessä ja vähäisessä on salattua voimaa, jota maailma ei aina arvosta, mutta joka silti kannattelee toivon ja uuden alkamisen mahdollisuutta. Lapsessa on jotain sellaista, joka vie aikuisen takaisin elämän alkulähteille. Sellaiseen olotilaan, jossa mikään mahdollisuus ei ole vielä suljettu pois vaan tulevaisuus on edessä avoin. Toivoa ja mahdollisuuksia täynnä. Varttuneessa ihmisessä on jo läsnä elämän monet kerrostumat. Hän kantaa kaikkia eletyn elämän vaiheita mukanaan. Oma lapsuus ei koskaan katoa. Se ei muutu keski-iäksi tai vanhuudeksi vaan on aina läsnä elämän kerrostumissa, muisteltavana. Oma lapsuus on taitettu elämän sivujen väliin omalle paikalleen. Kääntele joskus sivuja taaksepäin. Työelämän haasteet vaativat ihmistä olemaan joskus vahvempi kuin mitä hän on. Silloin on uskallettava pysähtyä ja tunnustaa: En jaksa kantaa elämää, kantakoon elämä vuorostaan minua. Ja katso - se mahdollista. Kantaahan vanhempikin lastaan. Kristinusko on uskoa kannettuna olemiseen. Uskomme on rakentunut alivoiman perustalle. Se alkaa väsyttää ylivoiman rakenteita. Pieni ja heikko murtaa näennäisesti vahvan ja voimakkaan. Sen tähden on hyvä etsiä omia sisäisen lapsen voimavaroja. Mikkelinpäivä kutsuu meitä oman sisäisen lapsemme äärelle. Pois totutusta ja uskaltamaan uuteen. Se on kutsu katsoa toisin. Lapsenkaltaisuus tahtoo tehdä maailmasta paremman paikan ja hakee voimansa heikoksi suostumisesta. Se on kirkasta, avointa ja luottamusta täynnä. Tarmo Halttunen Janakkalan srk. Seurakuntapastori