Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Oikeus oppimisen iloon

Aikanaan nuorena äitinä arki oli kohtuullista olemassaolon taistelua. Iloa noilta vuosilta tuottavat muistojen muodossa hetket lasten kanssa. Lasten huomiot asioista ympärillään ja oivallukset omasta lähiympäristöstään elämänpiirin pikkuhiljaa laajentuessa ovat olleet ainutkertaisia. Lukutaitoa pidetään meillä itsestään selvyytenä. Muistan edelleen pienen pojan oivalluksen, kun hän kuuden vanhana lähti mukaani kirjastoon ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun kirjaimet olivatkin löytäneet tarkoituksen ja lukemista oli alettu innolla harjoitella. Kirjaston notkuvien hyllyjen äärellä lausuttu toteamus ”äiti, mä voin lukea vaikka nää kaikki kirjat täältä” on jäänyt vakaasti pitkäkestoiseen muistiini talteen. Oli opittu, ja saman tien ymmärretty miten valtava pääoma oppimisen kautta oli saavutettu. Ensimmäinen lapsi aloitti koulun 90- luvun lopulla ja toinen vajaan kymmenen vuotta myöhemmin. Ero on melkoinen, niin hyvässä kuin huonossa. Suomessa suunta on ollut huolestuttava muun muassa opiskelumateriaalien osalta. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on nostanut asian useissa tilanteissa esille ja vaatinut asiaan muutosta. Kouluilta tulevat pyynnöt hankkia lapsille esimerkiksi digitaalisen opetuksen vaatimat välineet kasvattavat kuilua lasten välillä, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta oppimisvälineitä ostaa. Ei vain ole. Eikä kyse ole siitä, että jätetään yksi lomamatka väliin tai tingitään jostain turhasta. Kaikesta on jo tingitty. Mainetta eivät niitä myöskään tilanteet, joissa yhdelle luokalle kirjoja on varattu puolet vähemmän kuin on oppilaita. Osassa kunnista on tullut uudeksi normaaliksi, että kodit vastaavat osittain oppikirjahankinnoista. Tilanne on lain vastainen ja se on suomalaisen yhdenvertaisen koulutuksen hengen vastainen. Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen mukaan suomalaisnuorten lukutaito ja matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen ovat heikentyneet merkittävästi. Vielä vuonna 2006 oppimistulokset olivat erityisen myönteisiä, mutta vuonna 2012 osaamisessa oltiin jo noin puoli kouluvuotta jäljessä tuota tasoa. Tämä kehityssuunta on käännettävä ja on palautettava käytäntöön tavoite tarjota kaikille lapsille koulun puolesta yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen, oivalluksiin ja maailmankuvansa muodostamiseen. "Kaikilla ei ole mahdollisuutta oppimisvälineitä ostaa."