Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu avustaa viranomaisia – Janakkalalaisia toivotaan mukaan toimintaan

Vapaaehtoista pelastuspalvelua pyydetään avuksi esimerkiksi kadonneen ihmisen etsintään, tulipalojen jälkitilanteisiin tai auttamaan evakuointitilanteissa. Martti Kutilainen on ollut mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa vuodesta 1981. Kutilaisen poikapuoli, Turengissa asuva Sami Paasonen ajautui ikään kuin perheen imussa mukaan Vapepan toimintaan. –Olen ollut aktiivisesti mukana toiminnassa nyt puolitoista vuotta ja olen käynyt etsinnän peruskurssin, Paasonen kertoo. Paasonen siis rientää tarvittaessa viranomaisen pyynnöstä etsimään kadonnutta tai kadonneita ihmisiä. Toisten ihmisten auttamisesta tulee hyvä mieli ja hän kokenut luonnossa liikkuja. Nämä ominaisuudet ovat omiaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimijalle. Kutilainen kuuluu Hauhon ensiapu- ja valmiusryhmään. Alkujaan hän lähti mukaan toimintaan harrastusmielessä, mutta toiminta vei mukanaan. Vapaaehtoista pelastuspalvelusta on tullut sekä Kutilaiselle että tämän vaimolle elämäntapa. Nykyisin Kutilainen toimii myös Vapepa-kouluttajana ja -johtaja sekä päivystäjänä. –Varusteet ovat aina valmiina autossa, puhelin on auki kaksneljäseitsemän silloinkin, kun en ole päivystäjä. Sekä toisten kouluttaminen että onnistumiset auttamisessa antavat hänelle paljon. –Etsintä on omalta kohdalta mennyt hyvin, jos voi sanoa, että sillä hetkellä, kun minä siitä kuljin, ei kadonnut siellä ollut, Kutilainen sanoo. Janakkalalaisia toivotaan mukaan toimintaan Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on valtakunnallisesti 52 järjestön yhteenliittymä, jonka toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti. Hämeenlinnan paikallistoimikuntaan eli Hämeenlinna, Janakkalan ja Hattulan alueella toimii kolmetoista eri järjestöistä kouluttautunutta ryhmää. Koska Janakkalasta ei ole vapepalaisia kuin muutama henkilö, kuuluu Paasonen yleiseen Viva-hälytysryhmään. Viva kerää ne jäsenet, joilla ei omaa kattojärjestöä omalla alueellaan. Vivaan kuuluvat ovat erilaisten jäsenjärjestöjen jäseniä kuten esimerkiksi radioamatöörejä, suunnistajia tai autoliiton jäseniä. –Meillä ei ole Janakkalan kanssa Vapepa-sopimusta, mutta emme me sitä katso. Kun viranomainen meidät johonkin hälyttää, niin sinne me menemme, Kutilainen kertoo. Kutilainen ja Paasonen toivoisivat, että he saisivat lisää Janakkalalaisia mukaan toimintaan. Jos Janakkalan alueella tarvittaisiin apua esimerkiksi kadonneen etsinnässä, olisi paikallistuntemuksesta merkittävä apu. Mukaan toimintaa pääsee käymällä jonkun Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alaisuudessa toimivan jäsenjärjestön pitämän kurssin. Niitä järjestetään ympäri Suomen ja ympäri vuoden. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan voi jokainen osallistua täysin omalla panoksellaan. Jos kadonneiden ihmisten etsintä ja metsässä kulkeminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta, niin toimintaan tarvitaan esimerkiksi henkisen tuen tai ensihuollon vapaaehtoisia. He tarjoavat onnettomuustilanteen kohdanneille henkistä tukea, huolehtivat esimerkiksi tulipalossa omaisuutensa menettäneitä etsimällä heille yösijan tai auttavat viranomaisia evakuoinnissa. –Meiltä löytyy kaikenlaista tehtävää myös heille, joilla on esimerkiksi liikuntarajoitteita. He voivat esimerkiksi huolehtia etsijöiden ruokahuollosta, Kutilainen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Toimintaan vain kurssin käyneenä Kaikki vapepalaiset ovat käyneet jonkin tarvittavan kurssin ja hälytystilanteissa he johtavat omaa toimintaansa. Kutilaisen painottaa, että viranomaiset kelpuuttavat avukseen vain toimintaan koulutettua väkeä. Joskus isoihin etsintöihin ilmoittautuu mukaan Vapepan ulkopuolisia henkilöitä. Näin käy esimerkiksi silloin kuin lapsi tai nuori on kadonnut ja asiasta uutisoidaan isosti mediassa. –Tällaisessa tilanteissa olemme jakaneet ihmiset ryhmiin niin, että jokaisessa etsintäryhmässä olisi mukana koulutettuja etsijöitä, Kutilainen kertoo. Kurssit olisi hyvä käydä ennakolta, jos tuntee kiinnostusta ihmisten vapaaehtoista auttamista kohtaan. –Ilman koulutusta ihminen lähtee usein etsimään tunteella. Omaiset esimerkiksi saattavat sanoa, ettei etsittävä voi tuolla olla, koska ei hän ole siellä koskaan käynyt, Kutilainen antaa esimerkin. Vapepelaiset eivät huomioi etsinnöissä oletuksia, vaan toimivat järjestäytyneesti ja ohjeiden mukaan. Etsinnän peruskurssi käsittää yhteensä viisitoista tuntia teoriaopetusta ja käytännönharjoituksia eri etsintämenetelmistä. Kurssi pidetään yhtenä viikonloppuna. –Reittiharavointia käytetään silloin, kun tiedetään, että henkilö on kulkenut paikasta A paikkaan B. Näkötuntumaharavoinnissa merkataan kuljettavaa reittiä ja silloin etsitään joko kadonnutta tai mitä tahansa merkkiä kadonneesta. Tällöin katoamispaikka voi olla ainoa, mitä tiedetään. Kutilaisen mukaan vapaaehtoinen pelastuspalvelun toiminta sopii kaikille heille, jotka haluavat auttaa toista ihmistä, luonnossa liikkujille, suunnistajille tai esimerkiksi metsästäjille. –Koulutus ja hälytysryhmään liittyminen ei sido mihinkään, Kutilainen korostaa. Hälytykset lähetetään Ohto-järjestelmän kautta tekstiviestillä. Siihen vastaanottaja kuittaa OK tai E, mikä tarkoitta ei. Kutilaisen mukaan kieltäytymistä ei tarvitse kenellekään selitellä. Toimintahan on vapaaehtoista ja useinhan työtkin estävät osallistumisen. Sami Paasonen toimii yhteensä neljän kuukautta vuodessa hälyttäjänä eli ikään kuin Ohto-järjestelmän varajärjestelmänä. Jos Ohto ei jostain syystä toimisikaan, on Paasonen hälytettävä ihmisiä puhelimitse paikalle viranomaisten toiveiden mukaan. –Tai jos Ohto-järjestelmän kautta tulee paljon kieltäytymisiä ja tarvitaan lisää väkeä tai tietyn koulutuksen käyneitä ihmisiä, niin hälyttäjä lähtee soittamaan heidän peräänsä, hän kertoo. –Järjestämme marraskuussa Punaisen Ristin Janakkalan osastolla Vapepa tutuksi -illan marraskuun puolella, Kutilainen kertoo. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki janakkalalaiset ja toiminnasta kiinnostuneet. Tarkempi tapahtuman ajankohta ilmoitetaan Vapepan verkkosivuilla