Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pappi Petra Niemen juuret ovat Tansaniassa ja nyt ne ovat juurtumassa Hämeeseen – "Koen, että minulla on täällä lupa pysähtyä, eikä tarvitse olla juoksemassa eteenpäin"

Petra Niemi aloitti Janakkalan seurakunnassa nuorisotyöstä vastaavana seurakuntapappina syyskuun alusta. Hän on ehtinyt tänä aikana tarttua jo hyvin toimeen. –Olen saanut laittaa jo kädet mutaan. Olen iloinen, että minulle lykättiin heti paljon käytännöntyötehtäviä, Niemi kertoo. Niemi vihittiin papiksi vuonna 2008 ja hän ehti toimia kymmenen vuotta Tuusulan seurakunnan seurakuntapastorina. Noin vuosi sitten Niemi muutti perheineen Hämeenlinnaan. –Hain virkavapaata Tuusulasta tehdäkseni sukelluksen hämäläiseen kulttuuriin, Niemi kertoo. Kysymys, mistä Niemi on alun perin kotoisin, tekee hänelle onton olon. Kysymykseen ei löydy suoraa vastausta. –Olen lähetyslapsi. Vietin lapsuuteni Afrikassa Tansaniassa. Yläasteen suoritin Itä-Suomessa ja siellä asuvat vanhempani. En kuitenkaan koe olevani savolainen. Asuin 15 vuotta Tuusulassa, mutta minulle ei tullut sielläkään sellaista oloa, että tänne minä jään, Niemi purkaa kysymystä. Sen sijaan Häme löysi tiensä Niemen sydämeen. –Hämeenlinnassa tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että hei, nyt minä tulin kotiin ja tänne minä jään. Myös Janakkalasta on tullut sellainen tunne, että tämä on minun näköiseni paikka. Kun Niemeltä kysyy, mikä Hämeessä aiheutti kotoisan olon, hän hiljenee miettimään kysymystä. –Tavoitan varmasti ajatuksen, hän sanoo hetken kuluttua. Kysymys vaikuttaa tärkeältä. Hän haluaa ensin rauhassa pohtia vastausta. –Jokin hämäläisissä ihmisissä ja maisemassa aiheutti kodin tunteen. Täällä ei ole samanlaista kiireentuntua ihmisten keskinäisessä olemisessa ja tekemisessä kuin pääkaupunkiseudulla. Koen, että minulla on täällä pappina lupa tehdä asioita vähän hitaammin ja lupa pysähtyä, eikä tarvitse olla juoksemassa eteenpäin, Niemi analysoi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tansania kulkee mukana Hämeessäkin Niemen sydämestä löytyy edelleen paikka myös Tansaniassa koetuille ja opituille arvoille. –Afrikassa ihmiset ovat toisiaan lähellä, eikä yksinäisyyttä koeta samalla tavalla kuin Suomessa. Afrikassa hän oppi myös, ettei tavaroilla hankita onnellisuutta. –Siellä ihmisillä ei ollut mitään ja he olivat onnellisia ja meillä on kaikkea ja me ei olla onnellisia. Tämä ajatus näkyy myös Niemen arjessa ja kodissa. Niemi ostaa kaiken mahdollisen kierrätettynä ja on hyvin hanakasti lahjoittamassa eteenpäin tavaraa, jota lapsiperheissä hyvin helposti nurkkiin kertyy. –Yhtäkään huonekalua en ole ostanut uutena. Lapset kantavat kotiin kaikenlaista tavaraa esimerkiksi ilmaisleluja. Huomaan, että minua alkaa ahdistaa, jos krääsää tulee paljon. Toinen hyvin tärkeä asia, jonka Niemi toi Tansaniasta mukanaan, on arvostus vanhoja ihmisiä ja heidän elämänviisauttaan kohtaan. –Kun Afrikassa tulet tilaan, jossa on iäkäs ihminen, niin aina mennään hänen ehdoillaan. Häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan kysellään. Suomessa ei samalla tavalla kunnioiteta iäkkäitä ihmisiä. Se tuntuu minusta pahalta. "Pappia minusta ei ainakaan tule" Niemi kävi Savonlinnan musiikkilukion ja hänestä piti tulla nokkahuilisti. Muusikon toimeentulo vaikutti kuitenkin turhan epävarmalta. Lukion kolmannella hän päätti, että hänestä tulee pappi, vaikka olikin siihen asti vastustanut ajatusta. Niemi oli nähnyt lapsena papin ammatin nurjan puolen. Papit eivät ole koskaan kotona. Niemi tiesi jo nuorena, että hän haluaa perheen. Hän oli siinä käsityksessä, että pappina hän ei voisi olla äiti haluamallaan tavalla. – Haastattelin sikäläisiä pappeja ja huomasin, että onkin aivan mahdollista yhdistää työ perhe-elämään. Tapasin myös pappeja, jotka käyttivät musiikkia omassa työssään. Näinhän hänkin voisi tehdä. Hänkin voi halutessaan yhdistää sekä äitiyden, musikaalisuutensa että pappeuden. Musiikki toimii yhdistävänä tekijänä monissa tilanteissa. Niemi käyttää musiikkia työvälineenä esimerkiksi jumalanpalveluksissa ja ei liene yhtään huono asia, että rippileireistä vastaava seurakuntapastori hallitsee soittamisen ja laulun. Seurakunnan ja kunnan välinen yhteistyö yllätti Niemen työtehtäviinsä kuuluu seurakunnan nuoriso- ja rippikoulutyön lisäksi normaali seurakuntapapin työ. Hän toivoo, että hän voisi käyttää työajastaan ainakin puolet nuorten kanssa työskentelyyn. –Janakkalassa on todella paljon hyvää ja aluillaan olevaa nuorisotoimintaa. Paljon sellaista, johon menen ilolla mukaan. Niemi yllättyi, kuinka hyvää yhteistyötä seurakunta ja kunta keskenään tekevät nuorten asioiden parissa. Se on hänen mukaansa vielä harvinaista Suomessa. Janakkalassa on löydetty hyvä suunta yhdessä toimimiseen sen sijaan, että koettaisiin toinen osapuoli kilpailijana. Yhteistyö näkyy muun muassa yhteisten tilojen käytössä ja siinä, että seurakunnan ja kunnan työntekijät ovat mukana samoissa tilaisuuksissa. –Meidän nuorisotyö ei ole tietenkään täysin samaa kuin kunnalla. Kirkkona meillä on kaksi tehtävää: Haluamme vahvistaa nuorten uskoa ja yhteyttä kirkkoon. Toinen tehtävistä on kunnan kanssa sama eli haluamme auttaa nuoria nuorten ongelmissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pappi, joka puhuu nykykieltä Omaksi haasteekseen Niemi kokee sen, että hän on vielä tuore hämäläinen, jota ei vielä Janakkalassa tunneta. Hänen olisi päästävä sisälle yhteisöön ja oppia ymmärtämään, miksi ihmiset toimivat täällä niin kuin toimivat. –Pappina tehtävänäni on tuoda ihmisille Jumalan sanaa sellaisessa muodossa, että he sen ymmärtävät. Minun pitää ensin oppia, mitä paperitehdas merkkaa Tervakoskella ja mikä on turenkilaisten ydin ja kaikki ne maalaiskylät näiden kahden välissä. Niemi pitääkin tärkeänä, että hän löytää janakkalalaisten kanssa yhteisen kielen. Tehtävässä auttaa se, että hän on pappi, joka käyttää nykykieltä ja sanoittaa asiat eri tavalla kuin miten ne Raamatussa esitetään. –En käytä keskusteluissa, opetustilanteissa tai saarnassani esimerkiksi sanaa vanhurskas. En sano, että elämän ehtoopuolella, vaan sanon vanhana. Hyvin harvoin käytän edes sanaa synti. Saarnat hän usein kirjoittaa minä- tai sinä-muotoon tai se on tarina nykyhetken ihmisistä, joita koskettavat samat asiat kuin Raamatussa. –Saatan valita yhden Raamatun kohdan ja henkilön ja puhua hänelle. Haluan saada ihmiset kuuntelemaan ja olen huomannut, että kun käytän erilaista muotoa, ihmisten on helpompi kuunnella. Tyypiltään saarnat ovat usein kaunokirjallisia ja Niemi liittää mukaan usein musiikkia tai esimerkiksi runon. –Osa papeista kokee kutsumuksena opettamisen ja julistamisen. Ne eivät ole minun kutsumukseni. Minun tehtäväni on kulkea hetken matkaa yhdessä rinnakkain ihmisten kanssa heitä kuunnellen ja rohkaisten.