Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Harhailijan virsi

Virsi 509 on puhutteleva laulu. Tämä virsi on alusta loppuun kuin itsensä ja toisten kanssa eksyksiin kulkeneen ihmisen rukous. Se, miten katsot peiliin näyttää sinulle omat kasvosi ja se, miten katsot lähimmäiseesi näyttää sinulle oman sydämesi. ”Herra elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi.” Juhani Forsberg muokkasi alun perin saksalaisen hengellisen laulun suomalaiseen muotoon. Tätä laulua laulettiin 1960-70 luvuilla erityisesti seurakuntanuorten ja kristittyjen opiskelijoiden keskuudessa. Hämeenlinnan seudullakin silloin seurakunnan nuorten illoissa käyneet, muistavat tämän laulun kuuluneen senaikaiseen ”laulujen kaanoniin”. Nykyiseen virsikirjaan laulu otettiin 1986. Hyvä, että otettiin. Virren teksti kutsuu ajattelemaan suhdettamme toisiin ja näkemään siinä omien tekojemme ja asenteittemme merkityksen. Toisen ihmisen kuorman keventäminen ja lähimmäisemme paras tulisi olla etusijalla. Alun perin nuorten käyttöön tehty laulu antaa paljon ajattelemisen aiheita myös aikuisemmille veisaajille. Ohitse voi kulkea niin monella tavalla ja monesta suunnasta. Siksi virressä pyydetään Herraa kulkemaan vierellä askeleita ohjaten. Välinpitämättömyys, toisten ylä- tai alapuolelle asettuminen, syvään juurtunut itsekkyys on usein syynä siihen, että apua tarvitseva lähimmäisemme jää lopulta apua vaille. Harhailijan virsi päättyy rukoukseen, että Jumala armossaan antaisi meidän kasvaa ihmisiksi. Ihmisiksi eläminen pitäisi meidän jokaisen ottaa ihan kärkihankkeeksi. Sellaisen olisi hyvä ohjata arkipäiväämme työssä, koulussa ja erityisesti silloin kun olemme tekemisissä toinen toistemme kanssa. Pekka Riikonen kirkkoherra