Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Seppo Tossavainen katseli vierestä, kun vaimo menehtyi lääkärin avustuksella – Nyt hän toivoo eutanasian laillistamista Suomessa

Vuonna 1969 Seppo Tossavainen muutti vaimonsa Irjan ja puolivuotiaan poikansa kanssa Tukholmaan. Syynä oli työn rankkuus ja tukiverkkojen puuttuminen Suomessa. –Ajoin silloin taksia yötä päivää, ja vaimo oli kotona yksin vauvan kanssa. Hän sanoi lopulta, että nyt riittää. Päätimme muuttaa Tukholmaan, jossa asui hänen sisaruksiaan, Seppo Tossavainen kertoo. Irja Tossavainen ei osannut sanaakaan ruotsia, mutta käveli suoraan laivasta töihin sairaalaan. Seppo Tossavainen osasi laskea ruotsiksi kahteenkymmeneen. Hän löysi töitä meijeristä. –Rikoin siinä työssä lopulta selkäni, ja jouduin lopettamaan. Tossavainen pääsi töihin Ruotsin suomalaisseurojen keskusliittoon. Hän aloitti juoksevien asioiden hoitajana ja siirtyi siitä pikku hiljaa urheilupuolelle. Lopulta urheilu vei miehen kokonaan. Tossavainen teki muun muassa juttuja lehtiin ja lähetyksiä radioihin. Irja Tossavainen kulki vuosi kausia miehensä mukana juttureissuilla Ruotsissa ja Suomessa. Pari oli yhdessä paljon, ja yhteistyö sujui saumattomasti. –Jos ojensin keikalla käteni, vaimo osasi laittaa siihen tarvitsemani asiat ilman sanoja, Seppo Tossavainen hymyilee. Seppo Tossavainen oli mukana pukukopissa vuonna 1995, kun Suomi voitti Tukholmassa MM-kultaa. Silloin kuitenkaan eivät työt enää sujuneet entiseen malliin. Irja-vaimo oli sairaalassa, ja kuolema oli jo lähellä. Hän oli sairastanut viisi vuotta vatsasyöpää, eivätkä lääkkeet enää tehonneet. Hyvästit sängyn äärellä Pian saapui se päivä, kun perhe jätti jäähyväiset. Seppo Tossavainen oli ollut yön sairaalassa vaimonsa vierellä. Aamulla pariskunnan kaksi poikaa tulivat äitinsä luo, ja Seppo lähti kotiin nukkumaan. Pian pojat soittivat sairaalasta ja kutsuivat isänsä takaisin. –Irjan vuoteen äärellä seisonut lääkäri sanoi kaiken olevan ohitse, kun tippapullo on laskenut. Vaimoni oli pyytänyt avustettua itsemurhaa, ja poikani suostuivat siihen. Irja Tossavainen nukkui rauhallisesti pois perheensä ympäröimänä. –Mielestäni ratkaisu oli oikea. Vahvinkaan morfiini ei auttanut enää kipuihin, eikä ollut enää mitään tehtävissä. Kovat kivut olivat viedä häneltä järjen, Seppo Tossavainen sanoo. Hän toivookin, että eduskunnassa viime aikoina paljon puhuttanut eutanasia hyväksyttäisiin Suomessa. –En edes tiedä, oliko se Ruotsissa tuolloin laillista, mutta niin tapahtui. Ja mielestäni se oli aivan oikein. Koirillekin suodaan Suomessa armeliaampi loppu kuin ihmisille, Tossavainen toteaa. Hetken aikaa Seppo Tossavainen yritti jatkaa normaalia elämäänsä parin yhteisessä kodissa Tukholman keskustassa. Aikuiset pojat asuivat naapuritaloissa, mutta hekin muuttivat muistojen takia kauemmaksi. Miehen kirjoitustyö ei enää luonnistunut. Koko elämä pysähtyi. –Oli kuin joku olisi vetänyt maton jalkojeni alta. Putosin aivan tyhjän päälle. Aikani hortoilin, kunnes päätin lähteä Suomeen. Palkintokauppa Tampereelle ja Turenkiin Suomessa Seppo Tossavainen päätyi Tampereelle, jonne hän perusti palkintokaupan. Mies myi mitaleja ja pokaaleja, joita myös kaiverrettiin liikkeen tiloissa. Kaupan teko oli Tossavaisella verissä. Hän aloitti myymäläelämän jo pienenä poikana isänsä Osuusliikkeessä. –Aloin tehdä siellä inventaarioita heti, kun opin laskemaan, Tossavainen naurahtaa. Tampereen liikkeen alkuvuodet olivat hankalia, mutta pikku hiljaa kauppa alkoi käydä. 2010 Tossavainen kuitenkin myi liikkeen eräälle nuorelle parille. –Siinä kaupassa menivät kaikki puhelimesta autoon. Kävelin siitä junalle ja lähdin Turenkiin. Olin muuttanut kuntaan nykyisen puolisoni perässä, jonka tapasin tansseissa. Turengin asemalla Tossavaisen silmät osuivat viereisen talon kiinteistöön, jonka ikkunassa oli vuokrataan-lappu. Lappu jäi mieleen kummittelemaan. –Kaksi kuukautta olin eläkkeellä. Sitten päätin, että perhana, minä vuokraan sen tilan. Niin sai alkunsa uusi palkintokauppa, joka toimi samalla periaatteella kuin edellinenkin. Tossavainen kertoo, että hänen oli tarkoitus jäädä eläkkeelle nyt 75-vuotiaana. Muutama vuosi sitten miehestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että jaksaminen ei riitäkään. Niinpä mies myi kauppansa 2015. Nykyään bisnes pyörii Turengin Nesteen tiloissa. Veri vie yhä Tukholmaan Seppo Tossavainen on aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa. Hän on Janakkalan Eläkeliiton varapuheenjohtaja, Janakkalan Postimerkkiyhdistyksen rahastonhoitaja ja Hämeenlinnan Postimerkkiyhdistyksen jäsen. Tossavainen toivoo, että Janakkalassa kiinnitettäisiin tarkemmin huomiota vanhusten hyvinvointiin. –Naapurissani asuvan ikäihmisen luona käy päivittäin viitisen eri ihmistä. Yksi hoitaa lääkkeet, toinen ruoat. Kukaan ei kuitenkaan esimerkiksi viitsi hakea hänelle postia, koska se ei kuulu heidän toimenkuvaansa. Mikä järki siinä on? Miksei näitä palveluita voitaisi yhdistää niin, että yksi tuttu ihminen kävisi hoitamassa kaikki nämä asiat vanhuksen luona? Vaikka mies on asunut Turengissa jo 17 vuotta, ei paikka tunnu vieläkään kodilta. –Näin Tervakoskella näytelmän jossa sanottiin, että kylässä täytyy asua 30 vuotta ennen kuin voi tuntea itsensä tervakoskelaisiksi. Minä olen asunut Turengissa vasta vajaat 20 vuotta, hän naurahtaa. Ennen kaikkea Tossavainen kokee olevansa yhä tukholmalainen. Siellä hän on asunut pisimmän jakson elämästään. –Siellä tunnen olevani kotonani. Mutta silloin kun asuin siellä, kaipasin Suomeen. Nyt ajattelen joka päivä, että muutan takaisin Tukholmaan. Missä siis olisi hyvä, Maarianhaminassa? Seppo Tossavainen, synt. 24.8.1943 Kuopiossa. Työskennellyt muun muassa myymälänhoitajana, taksinkuljettajana, toimittajana ja yrittäjänä. Oli myös Kyproksella YK-joukoissa. Perhe: Kaksi poikaa Tukholmassa, yksi lapsenlapsi. Puoliso Turengissa. Janakkalan Eläkeliiton varapuheenjohtaja, Janakkalan Postimerkkiyhdistyksen rahastonhoitaja ja Hämeenlinnan Postimerkkiyhdistyksen jäsen