Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Käsityöt ja hyväntekeväisyys ovat tervakoskelaiselle Sanna Ventolalle elämäntapa

Kodin lattialta löytyy kuteista virkattuja, värikkäitä mattoja ja pyöreä sohvarahi on saanut ympärilleen virkatun verkon. Perheen koirillekin löytyy useita, erilaisia itse tehtyjä makuualustoja. Huoneen nurkassa on neulekone ja pöydällä on kangaspino. Käy heti selväksi, että tässä osoitteessa asuu käsityöntekijä henkeen ja vereen. Hän on tervakoskelainen Sanna Ventola . –Aloitin käsitöiden tekemisen lapsena siinä vaiheessa, kun jalat ylettyivät ompelukoneen polkimille, Ventola kertoo. Käsityöt ja käsitöihin liittyvät hyväntekeväisyysprojektit ovat naiselle elämäntapa. Käsityöt ovat hänelle myös ammatti, sillä naisella on pieni käsityöpuoti Riihimäellä. Yhdistelmä on toimiva, sillä intohimoinen käsityöntekijä saa erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin osallistumalla valmiille töilleen käyttäjän, mutta myös mahdollisuuden toteuttaa uusia ja mielenkiintoisia ideoita. –Käsityöt ovat tarkoitettu käyttöön. Kun niille löytyy käyttäjä, se tarkoittaa, että saan tehdä taas lisää, Ventola sanoo hymyissä suin ja jatkaa. –Kun lähden ulos ovesta, niin huomaan heti, jos joku on ommellut ihanan vaatteen. Mietin, kuinka ihana kangas ja kenenkähän lankoja nuo ovat. En siis katsele ihmisiä, että arvostelisin heitä, jos joku näkee minut tuijottamassa ihmisiä, hän selventää. Ventola liittyi tänä kesänä Keskosille käsitöitä Facebook-ryhmään. Siellä ihmiset ompelevat muun muassa pieniä peittoja ja neulovat sukkia ja tumppuja pienille keskosvauvoille. Ventola lupautui ottamaan puotiinsa keräyslaatikon, johon ihmiset saavat tuoda keskosille valmistamiaan käsitöitä. Puodista tuotteet kulkeutuvat hänen mukanaan eteenpäin Kanta-Hämeen keskussairaalaan, ja ellei Hämeenlinnassa juuri sillä hetkellä ole lahjoituksille tarvetta, niin Tampereen keskussairaalaan. –Laatikko on tyhjennetty jo pari kertaa tänä kesänä. Viime lauantaina meillä oli puodissa ompelutalkoot, joissa viisi naista ompeli tusinan verran peittoja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Turvalonkeroista turvaa Seuraavaksi Ventolan omalta tehtävälistalta löytyy kengurumyssyn neulominen sekä suosittujen turvalonkeroiden virkkaamista. –Kenguruhoidossa lapsi nostetaan rinnalle sydämen lähelle. Myssy ja sen liepeet lämmittävät keskosen ylävartaloa, Ventola tietää. Turvalonkero puolestaan on pieni, virkattu monilonkeroinen mustekala. Idean takana on eräs vantaalaisäiti, joka virkkasi turvalonkeron omalle keskostytölleen. –Pienen ihmisen kädet kuin räplää mielellään johtoja, niin tuo lonkero auttaa pitämään sormet johdoista irti. Mustekala tuo myös turvaa, Ventola kertoo. Myös sen valmistaminen vei äidin ajatukset pois jatkuvasta surusta. Ventolan on helppo samaistua tähän äitiin, joka yritti kaikin tavoin helpottaa oloaan uppoutumalla turvalonkeroiden maailmaan. –Käsitöitä tehdessä saa ajatusta vieritettyä pois suremisesta. Se helpottaa. Turvalonkerosta tuli valtakunnallinen supersuosittu hyväntekeväisyystuote, mutta niitä ei Ventolan mukaan saa myydä, eikä kaupallistaa. –Se on vain ja ainoastaan hyväntekeväisyyttä. Se on tekijän toive ja sitä kunnioitetaan, hän sanoo painokkaasti. Kangas- ja lankalahjoituksia otetaan vastaan Muita suosittuja tuotteita keskosvauvoille ovat pikkuruiset vaatteet ja myssyt. Kaupasta ei helpolla löydy niin pieniä vauvanvaatteita, joita keskoset voisivat pitää. Sukat ja tumputkin ovat niin pieniä, että moni niiden neuloja miettii, voivatko ne todella olla niin pikkuruisia. Usein Ventola laittaa esimerkiksi peittoihin vaikkapa pienen pinkin tai vaaleansinisen pitsin. Muutoin hän pyrkii tekemään tuotteista sellaisia, että ne käyvät sekä tytöille että pojille. Ventola suunnittelee toista vastaavanlaista käsityösessiota puodilleen syksyksi. Siellä mahdollisesti neulottaisiin ja virkattaisiin yhdessä. Hyväntekijät toivovat saavansa lahjoituksina kankaita ja lankoja. Niitä on mukavasti saatukin, mutta innokkaiden harrastajien käsissä varastot tyhjenevät vauhdilla. –Toivomme iloisia, pienille ihmisille sopivia värejä, puuvillakankaita ja muita luonnonkuituja sisältäviä kankaita. Semmoisia, jotka ovat pehmoisia ja lämpöisiä ihoa vasten, Ventola vinkkaa. Keinokuidut ovat kylmiä kylmällä ja kuumia kuumalla, joten ne eivät sovellu keskosille tarkoitettuihin tuotteisiin. Mukaan toimintaan pääsee esimerkiksi lähettämällä liittymispyynnön Facebookissa Käsitöitä keskosille -ryhmään. Sitten vain: –Ottaa puikot käteen ja alkaa neuloa tai leikkaa kankaat ja ompelee. Facebook -ryhmästä löytyy monenlaisia ohjeita ja sieltä saa neuvoja. Jos haluaa tehdä yhdessä, niin voi tulla mukaan puodin yhteisiin käsityötapahtumiin, Ventola kannustaa. Valmiit käsityöt tai materiaalilahjoitukset voi tuoda esimerkiksi Ventolan puodille Riihimäelle tai häneen voi ottaa yhteyttä Facebookin kautta. Pieni virkattu mustekala. Annika Pakkanen virkkasi ensimmäisen turvalonkeron omalle keskostytölleen. Pakkanen teki turvalonkerosta ohjeen ja siitä tuli hittituote hyväntekeväisyyspiirissä. Turvalonkeroita keskosille Facebook-ryhmässä lähes 3000 jäsentä Virkataan myös muistisairaille, sillä se estää vanhusta repimästä tippaletkuja. Suositellaan käytettäväksi puuvillalankaa tai vastaavaa, jonka voi pestä tarpeeksi kuumassa. Ei esimerkiksi villalankaa. Idean äiti haluaa, että turvalonkeroita tehdään vain lahjoituksina, ei myyntiin.