Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kolumni: Matka jatkuu Janakkalasta

Kesätoimittajamme on hiillostanut minua jo monta viikkoa kirjoittamaan niin sanotun lähtökolumnin. Ajattelin ensin, että mitä turhia. En ole nimittäin koskaan välittänyt pitää suurempaa meteliä itsestäni. Täytyy kuitenkin myöntää, että yli kahteen vuoteen Janakkalassa on mahtunut niin paljon tapahtumia ja kohtaamisia, että tässä on minulla kiitoksen paikka. Muistan elävästi sen tammikuisen päivän, kun ajoin autoni ensimmäistä kertaa Janakkalan Sanomien parkkiruutuun. Vatsassa oli perhosia jännityksestä. Muistan, kun sovin ensimmäistä haastatteluani puhelimitse. Esittäydyin vahingossa Kankaanpään Seudun toimittajana. Naururemakan keskeltä sain kerrottua, että kyseessä on ensimmäinen päiväni Janakkalassa. Se mursi mukavasti jäitä. Siitä kaikki alkoi, ja näiden kahden vuoden aikana olen saanut kohdata paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Olen kiitollinen monille eri alojen asiantuntijoille siitä, kuinka he ovat kärsivällisesti vääntäneet minulle asioita rautalangasta. Koen oloni myös etuoikeutetuksi, kun moni on jakanut minulle elämäntarinansa ja olen saanut kirjoittaa niistä. On ollut inspiroivaa saada tavata ihmisiä, jotka ovat niin omistautuneita valitsemalleen elämäntavalle. Kun näet toisen ihmisen olevan juuri oikeassa paikassa, saat itsekin energiaa etsiä omaa paikkaasi maailmassa. Mieleeni jää monia ihania muistoja erilaisilta työkeikoilta. Muistan, kuinka eräs maatalon isäntä kuskasi minut mönkijällä pellon halki maastopalopaikalle, jotta saisin kuvia. Muistan monet hauskat videokuvaukset paikallisten teatteriryhmien kanssa. Muistan, kuinka pienen kyläkoulun oppilaat hiihtivät pellolla opettajan johdolla ja vilkuttivat minut nähdessään. Muistan monien yrittäjien silmissä loistaneen säihkeen, kun he ovat kertoneet uudesta elämäntyöstään. Tässä työssä se kuuluisa kyselyikä kestää eläkepäiviin saakka – ehkä vähän sen jälkeenkin. Olen oppinut joka päivä uutta. Siitä kiitos kuuluu heille, jotka ovat jakaneet tarinansa tai avanneet eri alojen tietopaketteja. Vaikka näistä saadut tiedot ovat eriluonteisia, ne ovat kasvattaneet minua niin ihmisenä kuin viestintäalan ammattilaisena. Nyt olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että haluan täyttää jatkuvaa tiedonjanoani erilaisella tavalla, nimittäin yliopiston luentosaleissa. Siispä, kiitän ja kumarran, ja siirryn väliaikaisesti oppimaan uutta tuntureiden juurelle.