Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Elämän polulla

Kuljen helteen kuivattamaa kesäistä polkua ja mietiskelen. Mietin iloa, suurta iloa. Helle melkein nujertaa minut, mutta yritän iloita kuitenkin. Raamatussa puhutaan monessa kohtaa ilosta. Sefanjan kirjassa, Vanhassa testamentissa, sanotaan näin: ”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta” (Sef. 3:17). Jumalamme iloitsee meistä ja rakastaa meitä mutta samalla hän odottaa meiltä jotakin: hän odottaa meidän olevan uskollisia, vastuullisia, oikeudenmukaisia ja pysyvän totuudessa. Meitä kehotetaan auttamaan toisiamme ja kantamaan toistemme kuormia. Silloin kun toinen ei jaksa on kiirehdittävä avuksi. Minulla on paljon kaikkea, elämäni ei ole täydellistä mutta monenlaisella minua on siunattu. Miten pysyä kohtuudessa, miten voisin keventää toisen taakkaa niin että voisimme yhdessä iloita? Tämän kesän helle on käynyt monen voimille. Suoriutuminen arkipäivän normaaleista toimista voi olla ylivoimaista ja uuvuttavaa. On lahja nähdä toisen kuorma, lahja mennä avuksi. Olla vastuullinen ja avulias. Saada itsekin iloa toisen taakan kantamisesta. Elämässä on usein paljon kaikkea, paljon pieniä ja isoja asioita, sellaistakin joka ei ole tarpeen. Virren 443 sanoin: ”asioiden paljous usein näköalat peittää”. Silloin pitäisi olla rohkeutta heittää kaikki turha pois. Tärkeää on nähdä olennainen kaiken keskeltä. Siinäpä haastetta polulla kulkijalle. Jatkan eteenpäin kesäistä, helteistä polkua ja mietin edelleen. Mietin näköaloja ja haasteita. Onneksi meillä kaikkien haasteiden keskellä on armo, ja se Raamatustakin tuttu ilo. Ja elämän polku jatkuu uusine näköaloineen...