Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Antakaa kun mäkin huudan

Sosiaalinen media, julkkiskulttuuri ja populismi ovat venyttäneet sananvapautta viime vuosina. Kuuluisa ”hyvän maun raja” on siirtynyt. Joskus on vaikeaa erottaa, mikä on tervettä ja erittäin tervetullutta keskustelunavausta ja kritiikkiä, mikä taas suoranaista solvaamista. Euroopassa sananvapautta korostetaan. Esimerkiksi sarjakuvataiteilijoiden kesken Euroopassa vallitsee melko hyvä luottamus siihen, että mitä vain voi julkaista. Toki on myös esimerkkejä ihan viime vuosilta, kun olisi ehkä kannattanut miettiä toisen kerran. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että toista saa loukata. Se, mikä loukkaa on varsin kulttuurikohtaista. Olen suorastaan pöyristynyt siitä kielenkäytöstä, jota jotkut johtavissa asemissa olevat poliitikot ja muut silmää tekevät käyttävät. Räyhäkkäät kommentit ja mustavalkoiset iskulauseet kuuluvat tietyntyyppiseen poliittiseen käyttäytymiseen, mutta kun siihen yhdistää nykyihmisten lähdekritiikittömyyden, seuraukset voivat olla varsin huolestuttavia. Myös näiden kommenttien ja iskulauseiden esittäjillä tulee olla ymmärrystä siitä, mitä he julkisuuteen kertovat. Itse en ole vielä saanut päätökseen pohdintaa pääni sisällä, kumpi on todennäköisempi vaihtoehto: ihmiset haluavat uskoa sitä sanomaa, joka heitä eniten miellyttää vai, että ihmiset ymmärtävät tahallaan väärin puhujasta riippuen. Tavallaan olen ylpeä siitä, miten meillä Suomessa suhtaudutaan sananvapauteen. Meille on sisäänrakennettu eräänlainen suodatin, jota jotkut kutsuvat juroudeksi ja ujoudeksi, joka yleensä diplomatisoi mielipiteemme ennen kuin kajautamme sen kaikelle kansalle. Vaikka sanoisimme suoraan, pyrimme puhumaan asioista, emme ihmisistä. Ymmärrämme myös, että sananvapautta ei ole rajoitettu, jos keskustelua ei synny. Harmillisesti meilläkin uhriudutaan. Jos avataan keskustelu aiheesta, josta ei synny keskustelua koko asia kuitataan sanomalla: ”Tämä on nyt semmoinen tabu josta ei saa meillä puhua.” #metoo-kampanja on melko hyvä esimerkki. Tärkeä avaus, tärkeä aihe, mutta pilattu uhriutumisella. Niin kutsuttu keskustelu on lähinnä tarinoita uhriksi joutumisesta, syyttelyä ja jaksuhaleja. Mielestäni tässäkin asiassa keskustelun tulisi painottua ratkaisuihin, miten tästä päästään eroon.