Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: En kehtaa enää hälyttää turvarannekkeella apua

Minusta on väärin, ettei kunnasta vastata kunnolla, kun kysyttiin kotonaan kaatuneesta ja turvarannekkeelle apua hälyttäneestä miehestä (JanSa 12.7.). Mies joutui odottamaan apua tunnin ajan. Entä jos ihminen onkin saanut aivoinfarktin? Silloin ei voi odottaa tuntia, vaan pitäisi toimia äkkiä. Eivät nämä ole minusta mitään salaisuuksia. Olen 86-vuotias ja minullakin on turvaranneke. Huonoista kokemuksista johtuen en ole enää yrittänyt sillä soittaa apua, vaikka miten pökerryksissä olisin. Minulla on sairaus, jossa verenpaine voi laskea niin alas, että taju menee kankaalle. Aiemmin olin palveluun tyytyväinen. Kun kaaduin aikoinaan vessan lattialle, paikalle saapui kaksi hoitajaa. He pukivat paidan päälleni, ottivat minulta verenpaineen ja soittivat ambulanssin. He lähtivät vasta, kun ambulanssi oli saapunut. Haluankin kiittää viime lauantaina minua torilla auttaneita ihmisiä ja ambulanssikuskeja. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kannattaa pyörtyä ulkona, niin saa varmasti apua. Maksan rannekkeesta 34 euroa kuukaudessa saamatta vastiketta. Jos soitan sillä, se maksaa vielä 10 euroa lisää. Nykyään, kun olen saanut kohtauksia, olen yrittänyt vain kontata omin avuin sänkyyn. On varmasti monia, joilla on ranneke, mutta he eivät enää uskalla painaa sitä ja pyytää apua.