Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Joni Siikavirta hurahti laivoihin jo 3-vuotiaana – Nyt hän on Turengissa kesäsatamaa pitävän entisen miinalaivan kippari

Lokiksi nimetyn entisen miinalaivan kannella ajatus lepää. Kiireelle ei ole sijaa, sillä lähes 60 vuotta vanha traktorin moottori kuljettaa 14-metristä alusta aalloilla hölkkävauhtia. Säätöjen ollessa kohdillaan huippunopeus yltää 12,5 kilometriin. –Vapaudentuntu on vesillä tärkein ja ruorissa mielikuvitus lentää. Kovaa ei pääse, vaan kiireettömyys tarttuu. Päämäärä ei ole olennaista, vaan matkanteko, Lokkia kipparoiva helsinkiläinen Joni Siikavirta maalailee. Kippariksi mies on halunnut 3-vuotiaasta. Rasmus Nalle rakentaa laivan -kirja teki lähtemättömän vaikutuksen, mutta unelma toteutui vasta vuonna 2010. Tuolloin nimellä Jenni seilannut laiva päätyi Joni Siikavirran omistukseen. Miehellä oli aiemmin vain vähäistä kokemusta tavallisista moottoriveneistä, joten hyppäys mekaanisella kettinkiohjauksella toimivan laivan ruoriin oli valtava. –Laivan minulle myynyt valkeakoskelainen Markku Hiltunen neuvoi ainakin sata pientä kommervenkkiä, jotka kaikki kirjasin ylös. Ilman häntä en olisi saanut edes venettä liikkeelle. Asiat ovat järkeenkäyviä ja tekniikka yksinkertaista, joten ne kyllä oppii normaalijärjellä. Ostohetkellä laiva oli 1960-luvun asussa. Siikavirta ja hänen vaimonsa Maria Jegoroff käyttivät laivan kunnostukseen parin vuoden aikana kaiken vapaa-aikansa, karkeasti arvioiden tuhat työtuntia. Laivan säilymisen kannalta oli olennaista, että heti aluksi laiva otettiin vesiltä ja pohja hiekkapuhallettiin ja lasikuidutettiin telakalla. –Laivahistoriallisen yhdistyksen mukaan Lokki on rakenteeltaan parhaiten säilynyt venäläinen miinatyövene Suomessa. Vuonna 1918 näitä tuotiin sotasaaliina noin 10. Osa palautettiin myöhemmin ja Suomessa jäljellä on enää kolme. Kaksi muuta ovat Oulujärvellä ja Porvoossa, Siikavirta selvittää. Venettä ei ole muokattu pilalle. Alkuperäisestä ulkoasustaan laiva eroaa vain siinä, että ruorihytti rakennettiin 1920-luvulla ja kantta on korotettu 20 senttiä, jotta sisätiloihin on saatu seisomakorkeus. Sisältä laiva on laitettu täysin uuteen uskoon. Joni Siikavirta kertoo, että Lokki remontoitiin uutta tehden, mutta laivan historiallista henkeä kunnioittaen. Sisätilat tarjoavat remontin jälkeen silkkaa luksusta, sillä varustukseen kuuluu salonki, keittiö, sauna, wc ja makuuhytti neljälle. –Laittelimme sisätiloja pari vuotta. Tulimme aina lauantaiaamuna Valkeakoskelle laittamaan laivaa ja lähdimme kotiin sunnuntai-iltana. Vaimokin tykkää laitella paikkoja, mutta minulla on perheen viihdevastaavana vetovastuu näistä hankkeista, Joni Siikavirta nauraa. Kesäsatamaksi vaihtui vuonna 2015 Turenki. Suurin syy oli 85 kilometrin ajomatka kotoa Helsingistä, mutta siirtoa puolsi myös se, että Valkeakosken kanavassa laivan käsittely ei ole lastenleikkiä. –Ensimmäisellä ajolla talven jälkeen saa olla pikkuisen varpaillaan. Kanava on haastava paikka rantautua ja kääntää laiva vastavirtaan. Rautamöhkäleen paino on 5-6-kertainen samankokoiseen lasikuituveneeseen verrattuna. Henkilökohtaisen konkurssin riski on olemassa, kun laiturissa on myös monen sadantuhannen euron arvoisia lasikuituveneitä, Siikavirta heittää. Pääasiassa Vanajaveden aalloilla sekä Mallasvedellä seilanneella kipparilla on vesillä vielä runsaasti nähtävää. Kokemusten kartuttamista jarruttaa se, että kaikki muukin vanha kiinnostaa. Kesämökin Joni Siikavirta teki 100 vuotta vanhan riihen hirsistä ja savusaunakin mökille piti värkätä. Viime vuosina häntä on työllistänyt myös Ruotsinpyhtään historialliselta ruukkialueelta hankitun kiinteistön kunnostus sekä puolentusinaa museoajoneuvoa Loviisassa. –Esteettinen näkökulma on aina ollut minulle tärkeä. Kaikki vanha kiinnostaa. Fiilistely on tärkeää, sillä silloin voi aistia esineiden pitkän historian ja kaiken, mitä sen varrella on tapahtunut. Työni asianajopuolella on usein vänkäämistä – negatiiviset asiat työllistävät, joten vapaa-ajalla haluan tehdä hyvän mielen juttuja. Oman jaksamisen kannalta se on todella tärkeää. Sotalaivana Miinalaiva on rakennettu vuonna 1913 Pietarin Izhoran telakalla. Venäjän keisarikunnan laivastoa palvellut alus sijoitettiin Viipurin linnoituksen miinakomppaniaan. Sotalaivan alkuperäinen numero ei ole tiedossa. Lokki on rakenteeltaan ja ulkoasultaan parhaiten säilynyt venäläinen miinatyövene. Aluksen kantta on myöhemmin korotettu 20 senttiä, jotta sisätiloihin on saatu seisomakorkeus. Myöskään ruorihyttiä ei alunperin ollut, vaan kippari työskenteli säiden armoilla. Se rakennettiin 1920-luvulla. Aluksen pituus on 14 metriä, leveys 3,65 metriä, syväys 1,5 ja uppouma 22 tonnia. Se on rekisteröity 14 henkilölle. Voimanlähteenä oli aluksi Bolinder-tyyppinen 2-sylinterin polttomoottori. Nykyisin alusta kuljettaa vuosimallin 1959 Fordson Major -traktorin moottori. Aluksella laskettiin veteen maayhdysmiinoja, joita kaukolaukaistiin sähköllä maista käsin tähystäen. Mukaan mahtui kerrallaan 5 miinaa. Laiva päätyi Suomelle sotasaaliina keväällä 1918 ja sai tunnuksen A7. Se sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti 1:een ja palveli miinanraivaustehtävissä. Työ- ja huviveneenä Valtion Rautatiet osti veneen vuonna 1920 Sotasaaliiden keskusosastolta. Nimen Ukko saanut alus hinasi halkoproomuja Vanajavesi - Längelmävesi -alueella vuoteen 1932. Nokia Oy osti aluksen 1933 ja se toimi 1960-luvun lopulle asti Kokemäenjoen uittoyhdistyksen hinaajana. 1960-1970-lukujen taitteessa vene päätyi yksityisomistukseen ja huvikäyttöön. Se seilasi nimellä Jenni. Valkeakoskelainen Markku Hiltunen kipparoi alusta vuosina 1976-2010. Laivalla järjestettiin lukuisia yleisökuljetuksia. Vuonna 2010 laivan ostivat helsinkiläiset Joni Siikavirta ja Maria Jegoroff. Miehistöön kuuluu myös pariskunnan 5-vuotias tytär Kaisla Aurinko.