Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Barokin syleilyssä: Perinteinen tapahtuma tarjosi kuulijoilleen ainutlaatuisia musiikkielämyksiä

Helsingin Barokkiorkesterinyhdistys ry:n puheenjohtaja Matti Saarinen toivotti konserttivieraat tervetulleiksi ja totesi, että barokkimusiikin suosio on kasvussa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Barokki on kuulunut vuodesta 1993 lähtien Janakkalan kesään. Muutamia välivuosia on ollut ja nyt oli tapahtuman kuudes vuosi Helsingin Barokkiorkesterin taiteellisen johtajan Aapo Häkkisen johdolla. Olen osallistunut tapahtumaan kaikkina vuosina ja saanut lähtemättömän syvän mieltymyksen barokkimusiikkiin kotiseudullani. Avauskonsertin ohjelmassa oli sopraano Kajsa Dahlbäckin ja Aapo Häkkisen fortepianolla esittämiä teoksia muun muassa Carl Philipp Emanuel Bachilta. Esitykset veivät sellaisiin sfääreihin, missä musiikki oli läpituntevaa, meditatiivista, iloista ja leikittelevää, sisäistä iloa, lämpöä ja tanssillisuutta. Samalla tunsi musiikin olevan osa luontoa, tuulta ja myrskyä, heinän heilimöintiä, järven kepeitä laineita, tyyntä järvenpintaa ja sinikellojen soittoa. Loppu tulemana konsertista jäi sieluun suuri rauha, mieli puhdistui, heleä enkelin laulu vei minut matkalle luostariin ja rukoukseen. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Unkarilainen Miklós Spányin urkukonsertissa 30. kesäkuuta oli sitä parasta ja todellista urkumusiikkia Dietrich Buxtehudea (1637-1707) ja Johann Sebastian Bachia (1685-1750). Urut oli viritetty harvinaiseen keskisävelviritykseen. Musiikillisesti maailmankaikkeuden äärillä sielu täyttyi kaiken muun unohtaen syvyydellä ja viipyilevällä läsnäololla tässä ja nyt. Kirkossa soi rukous. Yleisö osoitti kiitollisuutta nousemalla seisomaan ja myös Martti Porthan sai lämpimät suosionosoitukset. Kirkon penkkiin vain jää kuuntelemaan ja tuntemaan urkujen pauhua läpikotaisin läpituntevana tunteena. Kun urkumusiikki pääsee sieluusi, se soi siellä pitkään. Kunpa musiikki ei koskaan loppuisi. Toivoisin, että Janakkalan kirkossa olisi urkukonsertteja paljon paljon enemmän. Tämänvuotisen Janakkalan Barokin uudenlainen ja rohkea esityskokonaisuus oli ”Secretz secretz” -keskiajan ja renessanssin naiskohtaloita. Tuuli Lindeberg , sopraano ja Elizabeth Rumsey , fiidel ja viola d`arco sekä Maija Lampela , viola di gamba ja Anna-Maaria Oramo , clavisimbalum ja virginaali. Oramo on ainoa suomalainen cembalisti, joka esittää keskiaikaista musiikkia tällä 1400-luvun esikuvien mukaan rakennetulla soittimella. Tuohon aikaan naisilla ei ollut sananvaltaa. Naisten mielenmaisemat vaihtuivat synkkyydestä keveyteen, eikä nainen voinut kohtalolleen mitään. Oli hyväksyttävä kaikki hiljaisesti ilman katkeruutta ja antauduttava elämän edessä. Runojen kirjoittaminen auttoi pahimpaan tuskaan ja katkeruuteen. Esityksen sanoja olivat muun muassa rakkaus, penseys, julmuus, arvostaminen, hyveellisyys, tuska, mielihyvä, tyytymättömyys, raukkamaisuus, kohtalo, loukkaus, viha, kidutus, omatunto, intohimo. Onko mikään muuttunut? Nämä tunteet kuuluivat esityksessä kauniisti, valoisasti ja riipaisevasti. Janakkalan Barokin ohjelmisto oli korkeatasoinen, uudenlainen ja ajankohtainen. Festivaali oli täynnä henkeä ja hengellisyyttä. ”Kaikki ympärilläni on iloa! Kuinka kaunis, Luojani, on maailmasi! ”Gottes Grösse in der natur, Wq198:19