Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Akaattikotilo on kiva lemmikki, purkitettuna herkullinen etana

–Tässä on Venus. Hän on lajiltaan Achatina fulica ja värimuunnos on white jade. Tavallisesti akaattikotiloilla on ruskea jalka, mutta hänellä se on valkoinen, Kupiainen esittelee kädessään olevaa noin parinsadan gramman painoista nilviäistä. Parivuotias Venus voi parhaimmillaan saavuttaa kymmenen vuoden iän. Se olla pollottelee Kupiaisen olohuoneessa omassa terraariossaan. Se nauttii huoneenlämpötilasta ja 80 prosenttisesta ilmankosteudesta. Kotilot ovat kaksineuvoisia eli parittelutilanteessa ne voivat toimia joko koiraana tai naaraana. Kupiainen puhuttelee Venusta tyttönä. Kotona neitikotiloa odottelee paras kaveri Vega sekä Jooga, Usko, Utopia ja niin edelleen. Kotilobokseja löytyy Kupiaisen kotoa noin parikymmentä. Osa kotiloista, eli ne, joilla on nimet, ovat lemmikkejä, loput kasvatetaan ruuaksi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mutta miksi osa kotiloista pääsee lemmikeiksi, toiset taas etanasäilykkeeksi? Kaksineuvoisina kotilot lisääntyvät varsin tehokkaasti. Ne voivat munia kuukaudessa jopa 300 munaa terraarion pohjaturpeeseen. Tällaisella lisääntymisvauhdilla ei kotilopoikasille löydy sijoituskoteja lemmikkeinä. Ruuantuotannolla Kupiainen ratkaisee tämän ongelman. –Olen koulutukseltani agrologi ja olen tottunut siihen, että lehmilläkin on nimet ja ne laitetaan lihoiksi jossain vaiheessa, Kupiainen perustelee. Akaattikotilo on alun perin kotoisin Itä-Afrikasta ja on levinnyt sieltä istutettuna tai vahingossa hedelmäkuormien mukana. Siitä on tullut paikoitellen paha kasvintuholainen, mutta meillä se ei selviä talvesta, jos se luontoon pääsisi. Akaattikotiloita on istutettu maailmalla nimenomaan ruuaksi. –Kaupoissa myytävissä etanasäilykepurkeissa lukee yleensä aina Achatina , Kupianen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kesän ruuat maistuvat Ruuaksi päätyviä kotiloita kasvatetaan noin puolisen vuotta. Kasvunopeudessa voi olla suuria vaihteluja yhden munasatsin sisällä. Hitaasti kasvavat yksilöt Kupiainen pyrkii purkittamaan jo nuorempina ja nopeinten kasvavat pääsevät jatkamaan sukuaan ja lihottamaan itseään. Välillä omaan kotilopopulaatioon on hyvä saada uusia yksilöitä tuomaan uutta geenivirtaa, ettei homma mene liian sisäsiittoiseksi. Venus tarkkailee terhakkaana tuntosarvillaan ympäristöä. Sille ei kelpaa tänään voikukka, vaan nyt maistuisi joku pikantimpi sapuska. –Kesäisin kitken takapihani heille ruuaksi. Horsmaa, vuohenputkea, voikukkaa. Talveksi pakastan ja kuivaan ruokaa varastoon, Kupiainen luettelee. Suurta herkkua ovat bataatti ja kesäkurpitsa. Porkkanakin kelpaa, vaikka talvisin se tahtoo kotiloiden mielestä muuttua jo ylitarjonnaksi. –Ne vain limailee porkkanakupin yli. Silloin tietää, ettei niiden tehnyt mieli tarjolla olevaa ruokaa. Herkkuastialle kotilot Kupiaisen mukaan suorastaan ampaisevat. Esimerkiksi vuohenputkea saa kerätä koko laumalle kaksi suurta nipullista päivässä. Juttu jatkuu videon jälkeen. Kotilosta etanaksi Kun Kupiainen valmistaa kotiloista säilykkeitä, pitää prosessi aloittaa jo viikkoa ennen purkitusta. Kotiloille syötetään kolmena päivänä jauhovelliä, jolla ne puhdistavat suolensa. Seuraavat kolme päivää ne paastoavat. Kotilot kiehautetaan vedessä, jolloin niistä irtoaa samalla kuori. Kupiainen käyttää ruuaksi vain jalkaosan. Säilykkeen koostumus on silloin hänen mielestään parempi. Kun kotilo on purkissa, puhutaan jatkossa etanasta. –Elävänä akaattikotilo on kotilo, mutta ruokana niistä käytetään Suomessa nimitystä etana, vaikka laji pysyykin koko ajan samana. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kupiainen on rekisteröitynyt kotiloiden alkutuottajaksi ja keittiöstään hän on tehnyt elintarvikehuoneistoilmoituksen. Hän ei tiedä, että kukaan muu Suomessa kasvattaisi tällä hetkellä kotiloita ruuaksi. Jos sellaisia löytyy, kuulisi hän siitä mielellään. Homma ei ole järin kustannustehokasta, joten ei ihme, ettei nettihauilla ole löytynyt kanssasisaruksia. Kotiloita kasvatetaan puoli vuotta ja niiden hoitoon kuluu useita tunteja viikossa. Kotioloissa tuotantomäärät on pidettävä pienessä mittakaavassa. –Yhden illan aikana pystyn valmistamaan korkeintaan kymmenisen purkkia, ja tilausten pitää tulla viikkoa ennen purkitusta. Kupiainen on myynyt etanasäilykkeitään Turengin REKO-lähiruokaryhmässä, paikkakuntalaisille eri tapahtumissa sekä tietysti tuttaville. Tuotanto on vielä testailuvaiheessa. Hän on valmistanut säilykkeet kokkikaverinsa Sari Mella-Ahon avustuksella. –Hyvä perusresepti on laittaa etanaa vaalealle leivälle ja nauttia valkoviinin kanssa. Lämpimiin leipiin niihin voi ottaa vähän lämpöä pannulla. Venus on tarrannut tiukan otteen ainokaisella jalallaan Kupiaisen kämmenestä. Kotilot ovat hämäräeläimiä, joten yleensä ne ottavat päivät leppoisasti. Tänään Venuksen on pitänyt edustaa ja poseerata voikukkapalkalla. Se tarkkailee edelleen aktiivisesti ympäristöä tuntosarviensa päissä olevilla silmillään. Löytyisikö kotimatkalle evääksi kenties pala kesäkurpitsaa tai tuoretta vuohenputkea?