Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Kesässä

Kulkijan polulla vihreys tunkeutuu syliin. Luonto kurkottaa ikkunasta sisään. Linnuilla on kiireensä. Multa pölisee traktorin jäljissä. Kulkijalla riittää ihmettelemistä. Aika… Uusi, vaikka tuttu vuosikymmenten takaa. Kulkijallakin monta aietta. Jos yhden kerrallaan ja rauhassa. Mikäs kiire valmiissa maailmassa. Jospa levosta käsin. Jospa ajattelisi, että Luojakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Kehottaa meitäkin pyhittämään lepopäivän. Kulkijaa kutsutaan työhön ja lepoon. Pysähtymään ohikiitävään hetkeen. Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä on jakanut aarteita, lahjoja tien varrelle: Ystävyys, yhteys, läheiset, kohdatuksi ja näkemiseksi tuleminen, monenlainen aineellinen hyvä. Elämä itsessään. Suurin lahja on Jeesus ja Luojan lupaus läsnäolostaan jokaisena päivänä. Usko, lahjaa! Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta. Uskoa saa pyytää ja sen vahvistumista rukoilla. Usko on lahja, jota ei Kulkija voi itsestään puristaa. ”Usko on luottamusta siihen mitä ei näy”, sanotaan Raamatussa. Kulkija oivaltaa, että Luojan kädenjälki näkyy uuden luomisen voimassa. Elämässä, luonnossa, ihmisten kohtaloissa Kulkija näkee Jumalan todellisuuden. Usko on tarkoitettu lahjaksi jokaiselle. Se lahjoittaa Jeesuksen, Vapahtajan ja vakuutuksen siitä, että Kulkijankin synnit on anteeksi annettu. Ihminen; rukoile, kiitä ja lepää. Kulje luottamuksen perussävelessä elämässä eteenpäin. Jumala on rukouksen päässä. ”Taivaallinen isä, sinä olet antanut minulle kalliin aarteen. Olet antanut minulle elämän. Olet antanut minulle kasteessa paikan sinun perheessäsi. Olet antanut minulle Vapahtajan. Auta minua säilyttämään nämä aarteet.” Rukous Sanan hetki kirkkovuosi 2017-2018 kirjasta s. 87.