Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hämeenkylmäkukka on ronkeli maakuntakasvi

Kanta-Hämeestä löytyy maamme ainoat hämeenkylmäkukat. Muutama poikkeusyksilö on sijoittunut maakuntarajamme toiselle puolelle. Nämä rajarikkurit löytyvät Pirkanmaalta. Tätä erittäin uhanalaista, rauhoitettua kevään kukkijaa löytyy Janakkalastakin Leppäkosken Linnamäellä ja Tunturivuorelta. Lajin runsaimmat esiintymät sijaitsevat Janakkalan lisäksi Hämeenlinnassa ja Hattulassa. Etelässä lajin raja kulkee Lopella, idässä Lammi-Tuulos linjalla ja pohjoisessa Hauholla. Ei ihme, että laji on aateloitu Kanta-Hämeen maakuntakasviksi. –Hämeenkylmäkukan esiintymiä on maassamme arviolta noin 120, sanoo Hämeenlinnan ympäristöasiantuntija Heli Jutila , joka on tarkkailut kylmäkukan esiintymistä jo useiden vuosien ajan. Jutila on numeroinut yksilöitä maastossa ja kirjannut muistiin vuosittaiset kukintomäärät. Hyvissä olosuhteissa yksilö saattaa elää ja ilahduttaa ohikulkijoita suurin sinivioletin kukin useiden vuosien. Vielä 1900-luvun alussa kylmäkukkia myytiin torilla ja ihmiset siirsivät niitä omiin puutarhoihinsa huonolla menestyksellä. Sitten alkoi alamäki ja laji rauhoitettiin vuonna 1952. Pahin pullonkaulavaihe oli 1990-luvulla. Sittemmin suunta on ollut jonkin verran paranemaan päin kiitos tutkimuksen ja hoitotoimenpiteiden. Tilanteessa ei silti ole hurraamista. –Esiintymiä häviää koko ajan, sillä suurimmassa osassa esiintymistä on ollut vain muutamia yksilöitä, Jutila muistuttaa. Uhkana kasvupaikkojen umpeutuminen Lajin suurimmat uhkat ovat kasvupaikkojen umpeutuminen ja metsittyminen. Paksu sammalpeite estää siementen itämisen ja taimien pääsyn paksun kuntan läpi. Se eristää myös lämpöä, jolloin taimet nuukahtavat kuumuuteen ja kuivuuteen. Itämisen tuskaa helpottaa, jos kivennäismaa pääsee jossain päin näkyviin. –Kehotan ihmisiä poistamaan sammalta kukan ympäriltä. Jokamiehen oikeudella sitä voi pienissä määrin tehdä, kertoo Metsähallituksen luontopalvelujen suunnittelija Teijo Heinänen Hämeenlinnan toimipisteestä. Hämeenkylmäkukan ahdinkoa on pyritty vähentämään vuonna 2014 alkaneella Metsähallituksen luotsaamalla Paahde Life -hankkeella. Esiintymien turvaamiseksi on muun muassa tehty maanomistajan luvalla pienimuotoisia ennallistamispolttoja, poistettu puustoa ja sammalta sekä siirtoistutettu taimitarhoilla kasvatettuja taimia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tunturivuorelta Paahde Life -hankkeen hoitotoimenpiteiden testikohteeksi valikoitui paikka, jossa kylmäkukkien tilanne on heikentynyt varjoisuuden ja sammaloitumisen takia. Taimitarhoilla kasvatettiin noin 500 tainta. Siemenet kerättiin alkuperäisiltä kasvupaikoilta. Taimista 20 istutettiin kahden kuukauden tarhakasvatuksen jälkeen Tunturivuorelle toissa kesänä. –Näistä noin 80 prosenttia oli hengissä seuraavana kesänä, tosin taimet olivat vielä hyvin pieniä, eivätkä kukkineet, Heinänen kertoo. Osan taimista annettiin kasvaa tarhalla vielä seuraavaan vuoteen. Näistä kolme istutettiin Tunturivuorelle viime syksynä. Nämä pontevammat taimet kukkivat tänä keväänä. Vuoden taimitarhoilla kasvatetuista ja eri tutkimuskohteisiin istutetuista taimista kukkii Heinäisen arvion mukaan 90 prosenttia. Heinänen sirotteli tutkimuslaikuille tuhkaa, jonka on havaittu auttavan kangasvuokon siementen itämistä. Tuhka imee valoa, tuo ravinteita ja neutralisoi maaperää, mikä haittaa happamassa viihtyviä sammalia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jutilan mukaan kukinta oli tänä vuonna monin paikoin hyvä. Tosin Tunturivuorella kukinta oli edelliskevättä selvästi heikompi. Syynä saattaa olla aluetta varjostava männikkö. –Viime keväänä alueella oli 161 kukkaa, nyt löysin vain 51. Pohjoisella harjanteella oli viime vuonna 133, nyt 86, Jutila luettelee tarkkoja lukuja tilastoistaan. Istutetut taimet eivät ole luvuissa mukana. Jutila on huolissaan eteläisen harjanteen tilanteesta. Alueelta pitäisi poistaa puustoa ja sammalta. Ennen säännölliset metsäpalot hoitivat homman. Tunturivuoren etelärinteellä oli metsäpalo 90-luvulla, siksi tilanne onkin ollut siellä pohjoisrinnettä parempi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Paikalliset tuntevat kasvin Sekä Jutilan että Heinäsen mukaan kylmäkukat ovat janakkalalaisille tärkeitä. Esiintymiä käydään säännöllisesti katsomassa ja ne ovat Jutilan mukaansa kasvimatkailukohteita. –Aina kun käyn Janakkalan esiintymillä, niin aina siellä joku liikkuu. Se on vähän kuin kevään tulo -juhla monelle. Kaikkia lajin esiintymispaikkoja ei ole kerrottu. Janakkalassa ihmiset kuitenkin tietävät omien kylmäkukkiensa paikat. –Tunturivuorella kulkee paljon ihmisiä. Ihmiset vahtivat tavallaan toisiaan. Laji halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville, Heinänen arvioi. Kukkaturisteista on käytännön hyötyäkin. Heinäsen mukaan kylmäkukkien ympärille muodostuu sammalpeitettä kuluttanut "katselurinki." Jutila puolestaan kertoo, että sekä tunturivuorella että Linnavuorella paikalliset ovat näyttäneet hänelle esiintymiä, joista hän ei aiemmin ole tiennyt. Tulevaisuus hoitotoimenpiteiden varassa Hämeenkylmäkukan tulevaisuus näyttää Jutilan mielestä siltä osin hyvältä, että lajista on kerätty paljon tietoa ja lajia on autettu erilaisilla hankkeilla. Vaikka Jutila onkin mielissään siitä, että riutuvia esiintymiä voidaan tarvittaessa hoitaa siirtoistutuksilla, korostaa hän lajin elinympäristön hoidon tärkeyttä. Eiväthän istutetutkaan taimet menesty epäedullisissa olosuhteissa. –Toivoisin, että hoitoon resursoitaisiin enemmän. Lajin tulevaisuus näyttää hyvältä, jos hoitoon panostetaan, Jutila painottaa. Heinänen on täysin samoilla linjoilla. –Laji on niin ronkeli lisääntymään ja sirkkataimista suurin osa kuolee. Näyttää siltä, että laji häviää, jos ei sitä aktiivisesti hoideta. Monivuotinen ruoho. Voi elää useiden vuosien ajan. Erittäin uhanalainen. Rauhoitettu koko Suomessa vuodesta 1952. Laji levisi maahamme heti jääkauden jälkeen. Alkuperältään arokasvi. Sen voi löytää valoisilta, jopa paahteisilta harjurinteiltä ja kuivilta kankailta. Vielä 70-luvulla laji kasvoi karjan laiduntamilla hakamailla. Kukkii toukokuussa. Kukka kellomainen, sinivioletti, noin 7,5 cm leveä. Kukka kooltaan on luonnonkasviemme suurimpia Tyvilehdet pitkäruotisia. Lehdet kehittyvät kukinnan jälkeen. Kukinnan jälkeen muodostuu noin 3 mm pitkät pähkylät, joita on useita yhdessä. Kukinnan mettä keräävät muun muassa mesipistiäiset, perhoset, kärpäset ja eräät kovakuoriaislajit. Esiintymän itäosissa tavataan kylmäkukan ja kangasvuokon risteymiä, jotka ovat myös rauhoitettuja. Kanta-Hämeen maakuntakasvi Suojelua on tehostettu. Esiintymille on laadittu hoitosuunnitelmia ja kantaa on elvytetty hoitotoimin. "Viime keväänä alueella oli 161 kukkaa, nyt löysin vain 51."