Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"On ihanaa tulla protulle, kun ei tarvitse ajatella, hyväksyvätköhän muut minut tällaisena"

Heinäkuinen aurinko porottaa lämpimästi Mallinkaisten leirikeskuksen yllä. Prometheus-leiriläiset ovat kokoontuneet pihamaalle yhteisen tekemisen merkeissä. Meneillään on janakeskusteluja ystävyydestä -ohjelmanumero, jossa ohjaaja esittää väittämiä ystävyydestä. Tämän jälkeen osallistujat asettuvat janalla haluamalleen kohdalle, jossa toinen pää tarkoittaa "kyllä" ja toinen pää "ei". –Yritämme saada heitä miettimään esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita ja juttuja omasta elämästä, leiriohjaaja Alli Ennola avaa. Nuoret ovatkin nauttineet keskusteluista tai ainakin Enni Vihavainen , 15, Hilla Rantala , 14, Oona Säteri , 14, ja Kaisla Lahtia , 14, allekirjoittavat väittämän. –Toivon, että tämä jatkuu samanlaisena, että on leikkejä ja pelejä ja keskustellaan, Rantala kertoo toiveistaan loppuviikon suhteen. Vihavainen toivoo loppuleiriltä rentoa meininkiä mukavan tekemisen kera. Säteri ja Lahtia täydentävät, että he haluaisivat tutustua toisiin leiriläisiin vielä paremmin. Toki ohjelmaan sisältyy muuta leirielämään soveltuvaa puuhaa kuten uimista ja saunomista. Artikkeli jatkuu videon alla. Mallinkaisilla meneillään oleva protu on kuvataidepainotteinen leiri. Jokaiseen päivään sisältyy yksi tai kaksi isompaa ohjelmanumeroa kuvataiteeseen liittyen. Terassin pöydällä nojailevat muovailuvahateokset kertovat aiemmin pidetystä kuvataidehetkestä. –Tehtävänä oli tehdä muovailuvahasta unelmayhteiskunta. Pohdimme sen yhteydessä yhteiskuntaa ja omaa elinympäristöä. Samana päivänä käsiteltiin erilaisuutta ja yhdenvertaisuutta, Ennola sanoo. Apuohjaaja Katje Mölsä kertoo ensimmäisen prometheus-leirinsä olleen vaikuttava kokemus. Hän kertoo oppineensa tuolloin itsestään paljon uutta. –Leirillä alkoi pohtia asioita keskustelujen ansiosta. Merkittävän leiristä teki sen turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, joka oli todella tärkeää siinä vaiheessa elämää, Mölsä muistelee. Myös ohjaaja Alli Ennola kokee, että protuleireillä on erityinen ilmapiiri. Hän kuvailee sen olevan erilailla hyväksyvä kuin missään muualla. –On ihanaa tulla protulle, kun ei tarvitse ajatella, millainen on, millainen pitäisi olla tai hyväksyvätköhän muut minut tällaisena, Ennola kiteyttää.