Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Toivon tiekartta

Uskontojen merkitys kasvaa maailmassa ja eri uskontoihin kuuluu ihmisiä yhä enemmän. Tämä on fakta eli tosiasia. Maailman uskonnoista islam kasvaa juuri nyt kaikkein nopeimmin, mutta myös kristittyjen suhteellinen osuus maailman väestöstä kasvaa. Saattaa olla, että nämä tiedot ovat jääneet meiltä huomaamatta. Etenkin, jos olemme tuijottaneet vain oman evankelis-luterilaisen kirkkomme laskevia jäsenlukuja. Uskontojen merkityksen kasvua ovat vahvistaneet useat maailmanlaajuiset taustatekijät. Esimerkeistä käyvät nopea väestönkasvu Afrikassa ja Aasiassa, käynnissä oleva kansainvaellus, joka tuo monikulttuurisuuden haasteet myös Eurooppaan sekä kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Suuret haasteet planeetallamme koskettavat yhtaikaa yksilöitä ja yhteisöjä. Uskonnollisesti yhteinen ja rinnakkain eläminen on silmin nähden vaikeutumassa lähellä ja kaukana. Radikaali uskonnollinen suvaitsemattomuus nostaa päivittäin päätään jossain päin. Myös Suomessa asenteet kirkkoa ja uskonnollisuutta kohtaan ovat nykyisin vahvasti eriytyneet. Ääripäät ovat jo varsin kaukana toisistaan ja aito vuoropuhelu on harvinaista ainakin useimmilla julkisilla foorumeilla. Uskonnon merkitystä julkisessa tilassa halutaan kyseenalaistaa yhä vahvemmin. Kirkon ja uskonnon roolista kasvatuksen, opetuksen, maanpuolustuksen sekä sosiaali- ja terveysaloilla keskustellaan jatkuvasti. Suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä voidaan kuitenkin vielä yhdessä laulaa. Kai? Miten tästä menemme eteenpäin? Onko meillä sellaista yhteistä pohjaa, joka antaa toivon ja tekee yhteisen tulevaisuuden mahdolliseksi? Toivon tiekarttana meille on suositeltu rauhan ja sovinnon rakentamista, maailman muuttamista oikeudenmukaisemmaksi, jokaisen ihmisarvon ja oikeuksien puolustamista sekä uskoa Jumalan kaikki rajat ylittävään rakkauteen. Kelpaisiko?