Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Harvialan alakoulun kevätjuhlassa tarjoillaan vanhemmille Satumetsän taikakiviä

Harvialan koululla on nyt keväällä liikkunut peikkoja ja keijukaisia keltaisissa hulmuhelmoissaan. Liikuntasali on ollut kovassa käytössä, kun siellä pidetty näytelmän treenejä. Luokissa on nikkaroitu lavasteita ja ommeltu esiintymisasuja. Toisaalla koulun luokkahuoneessa PR-ryhmä on suunnitellut nettisivuja ja käsiohjemaa. Näytelmän kenraaliharjoitukset ovat alkamassa. Oppilaat asettuvat tottuneesti omille paikoilleen. Koko ohjelma pitäisi nyt vetää keskeytyksittä, ilman, että opettajat puuttuvat esityksen kulkuun. Heti alkuminuuteilla näkee, että takana on riittävästi harjoitustunteja. Kaikki muistavat vuorosanansa ja tanssikuvionsa. Musiikki täyttää salin seiniä myöten ja tarina kulkee sujuvasti eteenpäin. Katso video näytelmän harjoituksista. Artikkeli jatkuu videon jälkeen. Mukavaa yhdessä tekemistä Kaikista mukavinta lasten mielestä musiikkinäytelmän tekemisessä on ollut se, että sitä on tehty ja harjoiteltu yhdessä. Se on vahvistanut yhteenkuulumisen tunnetta, kun oppilaat eri luokka-asteilta harjoittelevat ja suunnittelevat jotain isoa ja tärkeää projektia yhdessä tuumin. Neljäsluokkalainen Emma Kinnunen näyttelee yhdessä päärooleista. Hänen mielestään kaikki on sujunut hyvin ja vuorosanojen ja laulujen oppiminen on sujunut ongelmitta. –Taidat nauttia näyttelemisestä, näytelmän ohjaaja, luokanopettaja Susanna Kalliokosk i heittää hänelle. –Lapset oppivat kyllä todella nopeasti ulkoa repliikit, koulun rehtori Anu Lindstén sanoo. Opettajilta on saanut apua epävarmoihin tilanteisiin ja näytelmää on harjoiteltu yhdessä kymmenisen kertaa. On syntynyt luottavainen olo. –Jos mulla oli epävarma olo, että mitä teen tässä kohtaa, niin opettajat sitten auttoivat, Kinnunen kertoo. Onnistunut työnjako Oskari Niskane n soittaa näytelmän bändissä rumpuja. Nyt kuudesluokkalainen Niskanen on soittanut rumpuja jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. – Varsinkin biisien harjoitteleminen ja se, että pääsee soittamaan, se on ollut hauskinta, hän arvioi. Niskanen kertoo, että aluksi yksi kappaleista tuntui erityisen vaikealta ja siinä kohdin hänellä oli hetken epävarma olo, mutta tähän ongelmaan auttoi treenaaminen. Myös opettajat ovat sitä mieltä, että näytelmän kanssa kaikki on päällisin puolin sujunut oikein hyvin. –Tämä on mennyt kivuttomasti, koska työnjako oli niin hyvä. Sekä oppilaat että opettajat ovat tienneet mitä tehdä, hän sanoo. Taitavien lapsien kanssa päästään torstaina maaliin, Lindstén sanoo viitaten ensi-iltaan. – Meille suurin jännitys oli siinä, että saatiin kaikki menemään yhteen, kun harjoittelimme tätä pienissä palasissa, Kalliokoski kuvailee. Koulun kaikki valinnaiset aineet liittyivät tämän musiikkinäytelmän tekemiseen ja oppilaat saivat päättää, mihin ryhmään halusivat osallistua. Kalliokoski kertoo, että ryhmiin jakautuminen onnistui hyvin. Kaikki, näyttelemään haluavat saivat roolin näytelmästä. Myös bändiin ja kuoroon pääsivät kaikki ne jotka sinne halusivat. Koulun 1-2 luokkalaiset vastaavat näytelmän tanssiesityksistä. Kakkosluokkalainen Akseli Mäkinen on yksi tanssivista peikoista. –Tanssien harjoitteleminen oli parasta. Ei ollut vaikeaa oppia tanssimaan. Aluksi ehkä vähän tuntui vaikealta, Mäkinen kertoo. Keltaisia pukuja ja millintarkkaa mittaamista Esiintyjien rooliasut valmistuivat puvustamossa. Lapset saivat suunnitella asut värityksiä myöten. Ompelukoneet surisivat urakalla, kun keltaisia keijukaismekkoja ja keijukaispantoja ommeltiin. –Näimme kaiken vähän aikaa keltaisena, kolmasluokkalainen Kerttu Pirttilä kuvailee keltaisten keijukaismekkojen ompelun suururakkaa. Apukäsinä heillä oli myös kaksi Harvialan marttaa, joille oppilaat sitten opastivat, mitä ollaan kulloinkin tekemässä. Käsityötaitoja vaadittiin myös lavasteiden suunnittelijoilta. –Vaikeinta oli mittaaminen, kun kaikki oli niin millintarkkaa. Se näyttäisi tyhmältä, jos lavalla ei ole riittävästi tilaa. Lavasteiden on näytettävä lavalla hyvältä, kolmasluokkalainen Aaro Hakamäki kertoo. He saivat asiantuntijavieraakseen Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttämömestari Timo Lindsténin, joka antoi tärkeitä neuvoja ja opastusta toimivien rakennelmien ja lavasteiden tekoon. Myös tässä ryhmässä opettajat kuuntelivat oppilaiden näkemyksiä. –Opettaja sanoi, että meidän pitäisi tehdä kivien päälle lisää sammalta. Ehdotimme, että liian tarkkaan tehty ei näytä hyvältä, Hakamäki antaa esimerkin. Jokaisessa kunnon projektissa huomioidaan myös markkinointipuoli. Kuudesluokkalainen Jenny Kekk i oli mukana PR-ryhmässä sekä kuorossa. Hän halusi Pr-hommiin, sillä hän kirjoittaa mielellään erilaisia tekstejä. –Teimme näytelmän nettisivut alusta lähtien ja nyt lopussa viimeistelimme niitä ja lisäsimme kuvia ja videoita, Kekki kertoo. Onko Lapsille sitten kevään aikana tullut sellainen olo, ettei jaksa enää yhtään tätä musiikkinäytelmää? –Ei ole, kuuluu lähes yhdestä suusta. Näytelmän rakentaminen pala palalta on ollut kivaa. Opettajille siis vinkki, että myös ensi keväänä tällaiselle näytelmälle on kysyntää. Näytelmän kotisivut löytyvät täältä