Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuusilapsisen perheen äiti Annikki Pietilä: tärkeintä on läsnäolo

Näin kuvailee Annikki Pietilä ajatuksiaan tuoreena äitinä kolmetoista vuotta sitten perheen esikoisen Jarkon synnyttyä. Kahden vuoden kuluttua syntyi tyttö, Aino . Samoihin aikoihin Pietilä oli aloittanut kätilöopinnot. Sairaanhoitajaksi hän oli valmistunut vähän aiemmin, vuonna 2008. Pietilän ja Marko Kokkisen perheeseen kuuluvat myös lapset Juho seitsemän, Aleksi neljä, Lauri kaksi vuotta sekä Aaro yksitoista kuukautta. Pietilä kertoo, että toisen lapsen syntymän jälkeen äitiys oli haastavinta ja välillä raskastakin. Yhtäkkiä huomiota ja aikaa pitää osata jakaa kahdelle yhden sijaan. –Toisen lapsen jälkeen lasten syntymät eivät olleet enää niin raskaita. Taustalla on kokemus ja tietämys siitä, että arki sujuu joka tapauksessa. Rakkautta riittää kyllä kaikille. Kokemus on auttanut myös siinä, ettei hän enää hermostu pienistä asioista. Vauva-aika menee nopeasti ohi. Siitä kannattaa nauttia. –Ei mene kauankaan, kun he jo kohta rymistävät vauhdilla eteenpäin muiden mukana. Sitä paitsi vaikka kuinka yöllä on valvonut, silti arki aina rullaa eteenpäin. Läsnäoloa ja yhdessä tekemistä Pietilä on omistautunut perheelleen. Hänellä ei ole omia harrastuksia, eikä omaa aikaa. Tosin ei hän niitä ole kaivannutkaan. Päinvastoin. Hän on jo miettii, mitä hän sitten tekee, kun lapset ovat isompia. Nyt päivät kuluvat aamusta iltaan lasten kanssa yhdessä touhutessa. Lapset määrittävät perheen arjen. –Lapset kulkevat aina mukana kaikessa. Käymme esimerkiksi katsomassa kaikki HPK:n kotipelit ja olemme aktiivisesti mukana pesäpallossa. Aino ja Juho pelaavat pesäpalloa. Pietilä on joukkueenjohtaja ja isä Marko valmentaa. Heidät näkee pesäpallokentällä useanakin iltana viikossa. Vaikka perhe onkin aktiivinen pesäpallonharrastaja ja liikkuu paljon yhdessä, eivät he elä minuuttiaikataulun mukaan. Se ei kuuden lapsen kanssa perheelle olisi edes mahdollista. Pietilä kuvailee itseään äitinä läheiseksi, rakastavaksi ja läsnä olevaksi. Koska he asuvat maalla, lapset ovat pääosin aina kotona. Yhdessäolo tiivistää perhettä. –Ei täältä pääse lähtemään kaveriporukoihin niin aikaisessa vaiheessa. Pietilän tavoitteena on, että lapsista kasvaisi pärjääviä aikuisia. –Pyrin opettamaan lapsille, että toisia tulee auttaa. Teen itsekin paljon talkootyötä. Olen mukana esimerkiksi kyläkoulumme vanheimpainyhdistyksessä ja varainkeruussa. Juttu jatkuu kuvan alla. Netti ja kännykät haastavat vanhemmat Vaikka Pietilä on vakaasti sitä mieltä, että kaikesta aina selvitään, mietityttää häntäkin tietyt asiat vanhempana. Lasten kasvaessa haasteet muuttuvat, eikä niiden selättämiseen ole vielä kokemuksen tuomaa apuna. –Koen haastavaksi sen, kun lapsille pitää antaa vapautta. Miten pystyn suojelemaan heitä maailman pahalta? Esikoinen lähtee ensi syksynä yläasteelle. Olen sitä jo valvonut öisin. Nykypäivän iso kasvatuksellinen haaste ovat myös kännykät ja tietokoneet, joita lapset ovat usein vanhempia näppärämpiä käyttämään. –Käytön valvominen on todella raskasta. Kun lapset ovat isompia, on käytön rajaaminen vaikeampaa, ja pienet ottavat isommista mallia. Tämä on inhottava asia, josta ei ennen tarvinnut murehtia. Äitienpäivään kuuluvat perinteet ja pesäpallo Äitienpäivänä Pietilä saa lapsiltaan itse tehtyjä kortteja ja lahjoja. Yhdessä juodaan myös äitienpäiväkahvit ja käydään tervehtimässä isoäitejä. Äitienpäiväksi äidillä on yleensä vain yksi toive. –Sanon lapsille aamulla, että mitä jos ette tänään riitelisi kauheasti. Se olisi mukavaa, Pietilä sanoo nauraen On hänellä päivälle myös toinenkin toive. Kunpa sää sattuisi olemaan aurinkoinen ja lämmin niin, että kevään kukat loistaisivat pientareilla. Iltapäivän he aikovat viettää kansanpuiston pesäpallokentällä. Äitienpäivään kuuluu siis sitä parhainta: koko perheen yhdessä oloa ja tekemistä.