Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Ajatonta viisautta

Psalmien kirja Vanhassa testamentissa on monelle yksi rakkaimmista Raamatun kirjoista. Vaikka psalmit ovat tuhansia vuosia vanhoja, tuntuvat monet niistä aivan ajankohtaisilta tänäänkin. Puhuttelevaa on ikiaikaisuus, jota monet psalmitekstit sisältävät. Vaikka maailma ja elämänmeno ovat muuttuneet paljon muinaisista ajoista, perimmäiset asiat ovat pysyneet muuttumattomina. Ihmisen elämään kuuluu syntymä ja kuolema. Väliin mahtuu niin iloa kuin surua, onnistumisia ja vastoinkäymisiä, epätietoisuutta ja pohdintaa kaiken tarkoituksesta. Kun omat sanat ovat tavoittamattomissa, voi olla turvallista nojautua menneiden sukupolvien sanoituksiin. Ajattomia ovat psalmit, joissa yksittäinen ihminen kääntyy hädässään Jumalan puoleen ja pyytää apua tilanteeseensa. ”Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni!” (Ps. 39: 13) Psalmit ovat alun perin lauluja, ikään kuin vastaten meidän virsiämme. Psalmeissa ylistetään Jumalaa, Hänen tekojaan ja suuruuttaan. Psalmeja on myös käytetty muinaisissa jumalanpalveluksissa, kielisoittimilla säestäen. Kirkkovuodessa viime pyhän psalmi on ps. 98, joka sopii hyvin pääsiäisen jälkeiseen ilon ja kiitollisuuden aikaan: ”Maa kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!” Psalmit, kuten virretkin, ovat myös rukousta. Ne kertovat luottamuksesta siihen, että on jokin Suurempi, jonka käsiin ihminen jättää itsensä ja koko maailman, ja johon turvaa niin elämässä, kuin kuolemassa. Psalmin 91 sanoin: Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ” Sinä Herra olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”