Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kuka vapauttaa nykyajan torpat?

Valokuvassa on kolme nuorta miestä. Tilanne on ymmärretty erityiseksi, ei sata vuotta sitten muutoin olisi valokuvaan asetuttu. Mallinkaisten punakaartilaiset ovat lähdössä talvella 1918 rintamalle, ensin maaliskuun alussa Kuhmoisiin, sitten huhtikuun lopussa Syrjäntaan taisteluun Tuuloksessa. Yksi kolmesta, isäni päätyi Lahteen Hennalan vankileirille, sai kuolemantuomion, mutta välttyi teloitukselta Leppäkosken suojeluskunnan 19-vuotiaalle antaman mainetodistuksen ansiosta. Yhtä hyvä onni ei käynyt esimerkiksi Saksan Itämeren divisioonan aliupseeri Walter Gessnerille. Dresdenin liepeiltä kotoisin ollut 24-vuotias osallistui Lammilla samaan taisteluun missä Eerolan Kalle oli toisella puolella. Gessner haavoittui ja muutamaa päivää myöhemmin, 29. huhtikuuta kuoli. Hauta ja muistomerkki ovat Kataloisilla, seurantalon pihalla. Sisällissodan hirvittävyyksistä ja vääryyksistä on kirjoitettu nyt paljon. Voittaneesta, ”valkoisesta” Suomesta annetaan ankea ja ruma kuva. Ehkä lähivuosina kun satavuotisjuttuja tulee lisää, sovinnon teko ja rauhan rakentaminen saavat huomiota oikeassa mittakaavassa. Sovintohenkeä oli jo ennen sotaa. Mallinkaisten punakaartikin jäi noin pieneksi kun epäilemättä elämänarvoiltaan valkoinen Monikkalan kartanon isäntä Kurt Gustaf Edvard af Enehjelm oli vapauttanut takametsiensä torpat itsenäisiksi jo kaksi vuotta ennen sisällissotaa, 1916. 1920- ja 30-luvuista historia antaa puutteellisen kuvan. Sovintohenkeä on täytynyt olla sodan voittajien riveissä paljonkin, muissakin kuin Leppäkosken suojeluskunnassa. Se henki esti fasistisen Lapuan liikkeen vallankaappauksen vuonna 1932 Mäntsälässä ja kirkastui Suomen itsenäisyyden pelastaneeksi Talvisodan hengeksi. Luin juuri Jussi Jalosen erinomaisen kirjan Summan tarina. Kirjassa kuvataan miten Satakunnan, Hämeen ja Varsinais-Suomen työläis- ja maalaisyhteisöjen rykmenteistä hitsautui yhtenäinen joukko, joka käytännössä horjumattoman yhteishenkensä voimin esti Neuvostoliittoa valtaamasta Suomen. Summassa olivat Janakkalan miehetkin. Presidentti Sauli Niinistö sanoi puhuessaan taannoin Tampereella, että erimielisyys ja riitely ei ole ongelmallista, kun on mekanismia ratkoa niitä. Maailmalla – ehkä vähän Suomessakin – eriarvoisuus kasvaa samaa tahtia rikkauden ja vaurauden kanssa. Kun eliitti kahmii etuja ja sijoitustuottoja kaksin käsin, onko joukossa riittävän useita ”Monikkalan isäntiä”, jotka ymmärtävät vapauttaa torppansa ajoissa ettei ala palaa.