Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Kauppalaatikko vai virkistysalue?

Asetelma on selvä: S-ketju haluaa rakentaa uuden päivittäiskaupan yksikön Turengin liikenneympyrän liepeille ”puistoon”. Sepä ei kaikille käy. Marja-Leena Niemisen ja kumppaneiden vuosikymmenten työ ja taistelu viihtyisämmän asuinympäristön puolesta on ihailtavaa. Tosin sillä varauksella, että viheralueita yleensä viihtyisinä pitää. Turenkilaiset ovat tottuneet kunnantalon kainalossa sijaitsevaan Lyylinpuistoon ja sen ”jatkeeseen” 1960-luvulta saakka. Metsää alue ei ole vieläkään, ja ”aina” se on ollut ihmiskäden muokkaama. Vai onko Myllyoja itsestään luikkinut betonirenkaiden sisään? Tielinjausten lisäksi ei muutoksia ole läpikäyty noin 40 vuoteen – lukuun ottamatta komean, mutta tarpeettoman puusillan hävittämistä ja kevyen liikenteen väylän kohentumista. Vääjäämättä nostalgia jyrää. Toinen puoli on talous. Kuka hullu vastustaa, jos iso kauppaketju haluaa rakentaa uuden yksikön ränsistyvään tuppukylään? Ehkä näivettyvä Janakkala vielä joillekin esittäytyy haluttuna peltotonttikuntana, jossa kaupat voi ilmoitusasioina rakentaa puistoihin. Ratkaisut ovat helppoja, jos markka edelleen laulaa. Unohtuuko, että 1970-lukulainen sanelutalouspolitiikka ei houkuttele enää uusia asukkaita? Eniten minua ihmetyttää yllättävän monien hyväksyntä ”puiston” päälle rakentamiseen ja yhtenäisen viheralueen katkaisemiseen. Onkohan oikeasti mietitty loppuun asti, mitä se tarkoittaa? Kerran rakennettu on helposti ihmisiäksi hävitetty. Luotaantyöntäviä laatikkosekasikiöitä on Suomi täynnä. Vaan löytyykö kuntia, joissa ajatellaan asukkaan ja luonnon saumatonta toisistaan hyötymistä muuta kuin eurojenkuvat silmissä tai strategiapalaverien ideailloissa? Yleisesti ottaen paine luottamushenkilöille tulisi mieluummin tulla kunnan viheraluehoitamiseen kohdistuvista säästöistä kuin yksityisten tonttiensa hoitamisista. Itse tosin pidän kyllin vähän näpelöidystä luonnontilasta. Työläinenkin voi olla niin vauras, että hänellä on vaihtoehtoja puntaroitavanaan, kun valitsee tupansa paikkaa hinnan sijasta viihtyvyys edellä. Uusi kauppalaatikko ”puiston” tilalla ei Turengin keskustan ilmettä kohenna. Tämän lisäksi, sikäli kuin ajatus Turengin kehittämiseksi kaupunkimaiseksi Janakkalan tulevassa strategiassa säilyy, uskon, että ideoijien tarkoitus ei ollut ydinkeskustan levähtäminen. Kaikista ilmansuunnista ovat ruokakaupat jo kertaalleen pienuuttaan niputtuneet yhdeksi riittävän kilpailukykyiseksi läjäksi. Uusi suunnitelma venyttäisi kauppojen keskustaa taas uuteen suuntaan. Riittävistä asiakasvirroista eläville kivijalkamyymälöille se on aina tuhon tie. Kaupunkirakenne ei tyypillisesti ole laaja ja leveä, se on korkea ja tiivis. Kai edes tämän voisi myöntää? Olen henkeen ja vereen talousihminen. Erityisesti sillä tavalla, että osaajat hoitakoon talousasioita ja toivon, että pääsen verotuloilla maksetuista palveluista siivellä nautiskelemaan. Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa moni on asianosainen, jopa omistajana. Olisiko aika osoittaa painetta ja edes lievää omistajaohjausta? Vähittäistavarakauppa on kenties viimeinen ala kuluttajan ja asukkaan ja varsinkin luottamushenkilön esittää vaatimuksia siitä, minne liiketoimintaa halutaan, anomisen sijasta. S-ketju ei tule jättämään Turenkia myymälättä, vaikka se ei juuri haluamaansa tonttia saisikaan. Yksin kilpailijoille kakkusiivua ei jätetä. Ruokakaupat eivät häviä 8 000 asukkaan kylästä. Jauhelihaa ja maitoa on äärimmäisen haastavaa tilata halvalla postitse Kiinasta, myös ajateltavissa olevassa tulevaisuudessa.