Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Arvio: Ida Aalberg -näytelmä saa katsojan unohtamaan kaiken muun ja vie mukanaan mielenkiintoiseen elämäntarinaan

Pintiälän teatterin esittämä Ida Aalberg -näytelmä todistaa, että kiinnostava näytelmä ei vaadi aina suurta näyttämöä ja viimeisen päälle hiottuja lavasteita. Turengin työväennäyttämön miljöössä esitetty näyttelijättären tarina tempaisee katsojan helposti mukaansa. Näytelmän ohjaus ja käsikirjoitus ovat Timo Mäkysen käsialaa. Ensimmäisessä kohtauksessa nuori Ida Ahlberg ( Tanja Mäkinen ) kuulee vahingossa vanhempiensa keskustelusta jotain, mitä kenenkään lapsen ei tulisi kuulla. Idan äiti Charlotta Ahlberg ( Rosa Mäkelä ) ja isä Antti Ahlberg ( Jukka Silvennoinen ) surevat menetetyn lapsensa eli Idan siskon kohtaloa. Tanja Mäkinen välittää ilmeellään todellisen järkytyksen, jonka Ida on tuona hetkenä voinut kokea. Voimakas kohtaus avaa katsojalle perhesiteiden luonteen, jota tulevat kohtaukset vahvistavat. Äiti katkeroituu, mutta isälle Ida on entistä kirkkaammin hänen silmäteränsä. Mäkisen ja Silvennoisen on välillä on vahva näyttelijäyhteys. Kaksikko onnistuu välittämään yleisölle isän ja tyttären välisen lämpimän suhteen, jota edes äidin viiltävät sanat eivät murra. Kohtauksesta toiseen siirrytään livemusiikin rytmittämänä, joka elävöittää osaltaan kokonaisuutta. Idan isä haluaa tukea kaikilla tavoin tytärtään, joka haaveilee näyttelijän urasta. Hän saa jopa Selma Qvistin ( Heljä Arvola ) opettamaan tytärtään näyttelijäuran alkutaipaleella. Näytelmä etenee nopeatempoisesti, joka pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Pian Ida on jo pyytämässä töitä Suomen Kansallisteatterin johtaja Kaarlo Bergbomilta. Timo Mäkynen vakuuttaa teatterijohtajan roolissa. Roolit vaihtuvat ja vanhemman Ida Aalbergin saappaisiin hyppää näytelmän loppupuolella Heljä Arvola. Järjestely toimii, sillä iän myötä Ida sai varmasti itsevarmuutta ja kokeneen näyttelijän hienostuneisuutta, joita Arvola onnistuu hyvin välittämään katsojille. Silti, Janakkalan Leppäkoskella on tärkeä paikka Idan sydämessä. Erilaiset maailmat vievät kuitenkin Idaa ja hänen isäänsä niin fyysisesti kuin henkisesti yhä kauemmas toisistaan. Tunnelman muutos, joka särkee molempien sydäntä, välittyy vahvasti yleisölle. Kaikilla näyttelijöillä on teoksissa useita eri rooleja, jotka on selvästi valittu huolella. Esimerkiksi Timo Mäkynen nähdään teatterijohtajan lisäksi peräti neljässä eri roolissa. Mäkynen vaihtaa lennokkaasti kimittävästä Frithiof Peranderistä arvokkaasti käyttäytyvään Jean Sibeliukseen. Vaikka näytelmä kertoo paljon, se on varmasti vain pintaraapaisu kuuluisan Ida Aalbergin elämästä. Näytelmästä välittyy, että sitä on työstetty ilolla ja suurella intohimolla. Noin 800-sivuisesta elämänkerrasta muotoutui luonteva ja mielenkiintoinen näytelmäkokonaisuus Timo Mäkysen käsissä. Näytelmästä kiinnostuneiden kannattaa seurata tulevan vuoden ohjelmistoa. Vaikka uusia näytöksiä ei ole vielä lyöty lukkoon, ohjaaja lupailee, että Ida Aalberg -näytelmää esitetään uudelleen kuluvan vuoden aikana. Esitys herättää mielenkiintoa tutustua yhä syvällisemmin kuuluisan janakkalalaisen Ida Aalbergin elämään. Käsikirjoitus ja ohjaus: Timo Mäkynen Rooleissa: Tanja Mäkinen (nuori Ida, Emile Bergbom), Heljä Arvola (Ida Aalberg, Selma Qvist), Rosa Mäkelä (Charlotta Ahlberg, Emmy Jaatinen), Jukka Silvennoinen (Antti Ahlberg, Alexander Uexkull-Gullenband) ja Timo Mäkynen (Kaarlo Bergbom, Lauri Kivekäs, Frithiof Perander, Jean Sibelius ja venäläinen sotilas) Musiikki: Lauri Keskinen ja Päivi Kuusisto.