Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Saatoissa ja luopumisissa

Ateneumin taidemuseossa Kulkijan pysäyttää maalaus, joka kuvaa perhekuntaa raskaalla matkalla. Perhe on veneessä ja soutaja soutaa määrittelemättömän pitkää matkaa. Kulkija tekee seuraavia havaintoja: Kuollut lapsi makaa kallellaan olevassa arkussa. Saattajat ovat hiljaa ja pysähtyneet. Ympärillä tapahtuu: soutaja soutaa, airot natisevat, kesätuuli puhaltelee. Ihmiset katsovat eteenpäin tai sivuun kohti lohduttomalta vaikuttavaa tulevaisuutta. Pieni sisar istuu puristaen leinikkikimppua käsissään ja katsoo ohi. Isoäidillä on sylissään valkeaan liinaan käärittyä rukous- tai virsikirjaa. Matka on pyhä. Pieni elämä on päättynyt ennen kuin se on päässyt edes alkuun. Ympärillä vesi on heleän sinistä, taivaalla poutapilviä. Aurinko paistaa. On kesä. Toiveikas vuodenaika. Tulevan sunnuntain tekstissä Johanneksen mukaan kerrotaan, miten "neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus". Hyvänä perusteena asialle oli, että yhden miehen kuolema kansan puolesta on parempi kuin koko kansan tuhoutuminen. Jeesus elää ja vaikuttaa. Päätös hänen surmaamisestaan johti vaikuttaviin tapahtumiin. Viimeinen sana sanottiin tyhjällä haudalla. Sinne Kulkijakin menee ihmettelemään, miten haudan suulta näkyvät vain tyhjät liinat. Paastonajan ja ajallaan hiljaisen viikon kautta. Jeesus elää ja kutsuu Kulkijaa miettimään, millä puolella hän on. Voisiko Jeesus elää ja vaikuttaa Kulkijan elämässä niin, että armon ja vapauden sana olisi elämässä totta. Sitä puristaisi käsissään ja sylissään maalauksen isoäidin lailla, että se olisi kaikissa saatoissa ja luopumisissa tuki ja turva. Ilon päivinä iloa enentävä ja kiitollisuuteen kannustava. Mihin tämä paastonaika Kulkijaa johdattaa, luopumaan vai sittenkin saamaan? "Tule Herramme, meitä nyt vahvistamaan, tule, virvoita voimalla taivaan. Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan, täällä suostumaan ristiin ja vaivaan. Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina. Kuule huutoamme, sinä auttajamme, kuvas kirkkaana sieluumme paina." Virsi 310:8