Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Demokratian kriisi

Tuore Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteinen keskustelutapahtumien Democracy Festival –verkosto esittää demokratian olevan kriisissä. Keskeiseksi syyksi ”kriisille” nähdään äänestäjien kasvava mieltymys nationalistisiin ja populistisiin ehdokkaisiin. Populismi lyhyesti on tavallisen kansalaisen agendan esille nostamista. En puutu tässä kolumnissa aiheeseen. Mielenkiintoni herättää implikointi, että nationalistiset ehdokkaat koetaan uhkana demokratialle eli yhdeksi ”demokratian kriisin” syyksi. Mitä se nationalismi sitten on? Nationalismin ydintä on eri kansojen ja kansakuntien arvostus. Että jokaisella kansalla olisi kategorinen itsemääräämisoikeus. Suomeksi siis: Yhdenkään kansan ei pitäisi joutua minkään sotilaallisesti tai taloudellisesti vahvemman valtion tai poliittisen liittoutuman saati ylikansallisen suuryrityksen kiristyksen tai painostuksen kohteeksi. Kaikkien kansojen tulisi olla tasavertaisia ja yhtä arvostettavia toimijoita niin yhdessä kuin erikseen. Ja takarivistä nouseekin jo Hitler –kortti. Minun on vaikea nähdä humanistisempaa lähtökohtaa yhteiskuntien rauhanomaiselle kehittymiselle kuin mitä nationalismi ja populismi tarjoavat. En länsimaisen sivistystason ihmisen vinkkelistä katsoen millään löydä negatiivista ”tavallisen kansalaisen agendasta” tai ”kansakuntien keskinäisestä vapaudesta”. Vaan vapaus onkin joillekin liikaa. Vihapuhetta! No, verkosto nostaa syntysysäyksekseen Olof Palmen vuoden 1968 puheen, jonka ympärille Almedalsveckan muodostui. Monet tuntenevat Palmen poliittisen perinnön. Vaikka verkosto esittää, että keskustelua käydään sukupuolesta, iästä tai asemasta riippumatta niin epäilemättä poliittisista linjauksista täytyy olla samaa mieltä, muuten pöyristellään. Jos nationalismi ja populismi koetaan uhkina, niin loogisesti kai sitten päinvastaiset agendat ovat tavoitteena. Eli ei-tavallisten kansalaisten asioiden priorisointi sekä itsenäisten kansojen alistaminen? Maistuu svenssonien bättre folk muka-politeialta. Herää kysymys. Miksi Suomi rahoittaa Pohjoismaisen ministerineuvoston kautta tavallisten kansalaistensa edun kannalta arveluttavien verkostojen toimintaa? Sellaista minä, populistina tietenkin, kutsuisin demokratian kriisiksi. Hys hys.