Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

In memoriam: Reilu rehtori ja sitkeä sissi Britta Miettinen

Rehtori Britta Miettinen (o.s. Jääskeläinen) kuoli pitkälliseen vaikeaan sairauteen 67-vuotiaana 5.12.2017 Koivikkokodissa Hämeenlinnassa. Hän oli syntynyt 4.6.1950 Siipyyssä. Äidin sukujuuret olivat Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikkoseudulla, isän taas Laatokan Karjalassa. Perhe asettui vuonna 1951 Janakkalan Vähikkälän kylään. Britta oli kahdeksanvuotias ja sisar viisi, kun perheen isä kuoli tapaturmaisesti. Äiti ja tytöt jatkoivat maatilanpitoa kolmistaan. Britta kirjoitti ylioppilaaksi Tervakosken yhteiskoulusta vuonna 1969 ja aloitti opiskelut Åbo Akademissa luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Jos luonto oli yksi johtava teema Britan elämässä, toinen oli ahkera opiskelu. Yliopisto-opiskelun ohella hän suoritti laboratoriohoitajan tutkinnon ja työskenteli ammatissa vuosia. Valmistuttuaan biologian ja maantieteen opettajaksi vuonna 1981 löytyi ensimmäinen työpaikka Forssasta Kuhalan koulusta, josta tuli hänelle tuttu 15 vuodeksi. Vuonna 1995 itsenäisestä naisesta tuli koulun ensimmäinen naisrehtori. Vuonna 1997 Britta teki rohkean hypyn rehtoriksi Helsingin keskustan Etu-Töölön yläasteelle. Jo rehtoreiden ja kokousten määrä sekä asiointi eri ihmisten kanssa olivat iso muutos aiempaan. Opetusvirastosta tulvi kehittämisvaatimuksia. Helsinkiin syntyi koulujen välinen kilpailu oppilaista ja koulun vahvuuksien markkinointi. Rehtorin piti saada muutosvastaiset opettajat innostumaan uusista asioista. Britta onnistui maltillisuudella ja luontaisella iloisuudella. Ison työyhteisön johtajana Britta oli hyvähermoinen ja ratkaisukeskeinen. Hänen johtajuudestaan välittyi inhimillisyys niin suhteessa opettajiin kuin oppilaisiin. Biologin realismi näkyi myös hänen suhtautumisessaan murrosikäisiin. Hän osasi myös nauraa itselleen. Nauru raikui usein hänen seurassaan opettajainhuoneessa. Britta ei ollut ”jakkupukurehtori”, vaan reipas ulkoilmaihminen. Hän pyöräili mahdollisuuksien mukaan Espoon Leppävaarasta töihin Töölöön. Viikonloppuisin hän teki puutarhatöitä ja hakkasi halkoja kotitalossaan Vähikkälässä. Hän harrasti tanssimista ja näytteli monena kesänä Vähikkälän kesäteatteriryhmässä. Kuuden Helsinki-vuoden jälkeen Britta otti virkavapautta. Hän siirtyi Riihimäelle rehtoriksi Harjunrinteen kouluun ja muutti asumaan kotitaloonsa. Vuosi oli antoisa, ja Britta oli pidetty rehtori myös siellä. Mutta entinen työyhteisö ”houkutteli” hänet takaisin Etu-Töölöön. Eläkkeelle Britta jäi 60-vuotiaana. Hänen eläkevuosistaan muodostui raskas, erityislaatuinen luku hänen elämäänsä. Hän sai tietää, että hänellä on reidessä harvinainen luukasvain, sidekudossyöpä, jonka ennuste oli huono. Alkoi pitkä ja rankkahoitoinen aika leikkauksineen. Liikunnallisen ihmisen piti opetella liikkumaan kepin kanssa ja sisäistää uusi elämäntapa. Sinnikkyys, jolla Britta tarttui elämään kohtaloaan valittamatta, herätti ihailua ja ihmettelyä. Hän muutti kotitaloonsa ja hankki Mooses-kissan. Ikuisena opiskelijana Britta kehitti itselleen opiskeluprojektin. Hän meni iltalukioon opiskelemaan venäjää ja suoritti venäjän ylioppilaskokeen. Kuin ihmeenä Britta sai viiden vuoden jälkeen terveen paperit. Vain puolen vuoden kuluttua tiedosta, hän sai tietää syövän uusiutumisesta ja leviämisestä eri puolille luustoa. Omaperäinen huumori ja iloinen nauru säilyivät sairasvuoteellakin. Britan elämänasenteessa oli elämää ymmärtävää realismia: "Biologina pitää ymmärtää, ettei luonto ole tasa-arvoinen eikä oikeudenmukainen.” Heinäveden Valamosta muodostui Britalle tärkeä paikka. Mieleen on piirtynyt kaunis kuva Britasta Valamon kirkossa, miten hän sisälle astuttuamme kiirehti ostamaan tuohuksen, käveli keppiinsä kevyesti tukeutuen Valamon Jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin eteen ja sytytti kynttilän.