Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Saamelaisten kansallispäivänä muistellaan kansanryhmän merkkiaskelia: Poliittinen aktivoituminen sai alkunsa 101 vuotta sitten

Vuosittain 6. helmikuuta vietettävä saamelaisten kansallispäivä on almanakassa melko tuore tapaus. Helsingin yliopisto päätti merkitä päivän kalenteriin vasta vuodesta 2004 alkaen. Päivän historia ulottuu huomattavasti pidemmälle kuin 14 vuoden taakse. Päivämäärä 6. helmikuuta on peräisin vuodelta 1917, jolloin Norjan ja Ruotsin saamelaiset pitivät Norjan Trondheimissa ensimmäistä kertaa yhteisen kokouksen. Väen kokosi yhteen ruotsalaissyntyinen saamelaisaktivisti ja kirjailija Elsa Laula Renberg . Kokouksessa keskusteltiin saamelaisten hyvän elämän ja elinkeinojen säilyttämisestä tulevaisuudessa, kun pääväestö oli ottanut käyttöönsä enemmän saamelaisten maita. Noin sata saamelaista huolehti heidän elämää koskettavista kysymyksistä kuten koulutuksesta, liikkumisesta, poronhoidosta ja maiden käytöstä. Helmikuussa 1917 järjestettyä kokousta pidetään alkusysäyksenä saamelaisten poliittiselle aktiivisuudelle ja rajat ylittävälle yhteistyölle. Merkitystä pidettiin niin suurena, että päivämäärä päätettiin valita saamelaisten kansallispäiväksi. Kyseessä oli saamelaisten ensimmäinen virallisluontoinen liputuspäivä. Saamelaisten kansallistunne voimistui 1970-luvulla. Vuonna 1986 he ottivat käyttöön oman lipun, jonka värit liehuvat tulevana helmikuun alkupuolella. Vaikka saamelaisten kansallispäivä on saamelaisille liputuspäivä, sitä ei ole merkitty kalentereissa suomalaiseksi liputuspäiväksi. Ehdotuksen päivän merkitsemisestä almanakkaan teki Oulun yliopiston silloinen rehtori Lauri Lajunen . Hän totesi saamen kielen opettamisen ja kulttuurin hoitamisen olevan valtakunnallisesti merkittävä tehtävä Oulun yliopistossa. Alkukokouksen alullepanija Elsa Laula Renberg oli aikanaan aktiivinen yhdistysihminen ja tiettävästi ensimmäinen saamelainen nainen, joka julkaisi kirjan. Hänen teoksensa Inför Lif eller Död? Sanningsord i de Lappska förhållandena syventyi saamelaisten asemaan ja selviytymismahdollisuuksiin kansana. Porosaamelaisperheeseen syntynyt ja kätilöksi valmistunut Renberg oli ensimmäisen saamelaisyhdistyksen puheenjohtajana Ruotsissa. Hän oli myös mukana perustamassa Ruotsin saamelaisten keskusjärjestöä. Poliittisia toimiaan hän jatkoi Norjassa, jonne hän muutti vuonna 1908 mentyään naimisiin. Elsa Laula Renberg menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1931 Norjassa. Lähde: Yliopiston almanakkatoimisto