Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Viikon sana: Sinä riität

Uusi vuosi on eteenpäin katsomisen aikaa. Lupaamme muuttaa elämätapoja, kuntoilla, vähentää herkuttelua ja monia muita asioita. Kuluu viikkoja ja huomaamme osan lupauksista jo rikkoutuneen. Saatamme olla pettyneitä itseemme, unohdamme armon kuuluvan meille, myös juuri sinulle. Unohdamme olevamme riittävän hyviä juuri nyt, keskeneräisinä. Voi kun oppisimme hyväksymään itsemme tällaisina, näkemään itsemme Jumalan täydellisellä rakkaudella rakastettuina. Sinä olet arvokas, koska sinä olet sinä. Se riittää. Entäpä jos tänä vuonna antaisit itsellesi luvan vain olla? Elää, ei suorittaa. Pysähtyä. Nauttia hetkestä. Viipyillä rukouksessa, antaa sanojen soljua tai olla vain hiljaa. Olla läsnä Jumalalle, antaa Hänen hyvyytensä tulla osaksesi ja kulkea kauttasi. En lupaa, mutta yritän opetella olemaan enemmän läsnä, myös kiireen keskellä. Pysähtyä nauttimaan hetkestä, talven tuiskusta ja harmaan eri sävyistä. Huomaamaan kiireenkin keskellä hymyilevät silmät. Franciscus Assisilaisen sanoin pyydän: ”Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin, että sinne missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamuksen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin, että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita. Hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”