Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Maassa makaavan potkiminen ei vaadi rohkeutta

Mielenkiinnolla olen seurannut tapaus Teuvo Hakkaraisesta käytyä keskustelua. Veera Ruoho kertoi antaneensa anteeksi Teuvo Hakkaraiselle tämän törkeän käytöksen. Kuitenkin hän teki myöhemmin rikosilmoituksen Hakkaraisesta. Ihmettelen, mikä tällainen anteeksianto on. Päivi Räsänen kertoi julkisuudessa vuoden takaisesta Hakkaraisen törttöilystä. Tuolloinkin Hakkarainen oli pyytänyt Räsäseltä anteeksi. Nyt Räsänen astui julkisuuteen kokemuksensa kanssa. Ihmettelen tällaista ”anteeksiantoa”. Mikael Jungner herää monen vuoden jälkeen kertomaan Hakkaraisen töppäilystä. Timo Harakka kumppaneineen vaatii suuriäänisesti Hakkaraisen päätä vadille. Kaiken maailman tekopyhille hurskastelijoille on tullut erinomainen tilaisuus osoittaa omaa hyvyyttään ja kivittää Teuvo Hakkaraista. Ei vaadi paljon rohkeutta potkia maassa makaavaa. On helppo heittää kuono kohti taivasta ja ulvoa sutena susien joukossa. Tiedän tällä mielipidekirjoituksella työntäväni pääni herhiläispesään. Sanon kuitenkin teille, hyvät ja pyhät, virheettömät, nuhteettomat, hajuttomat ja mauttomat: jotain rajaa hakkaamisellakin pitää olla! En tarkoita sitä, että hyväksyisin Teuvo Hakkaraisen käytöstä. Hänen täytyisi ymmärtää pitää korkki kiinni pysyvästi. Eino Leino sanoi: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista.” Nasaretin Mies sanoi aikoinaan fariseuksille ja kirjanoppineille, jotka vaativat aviorikoksesta kiinni saadun naisen päätä vadille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Ihmeellistä kyllä ensimmäinenkään mosa ei lentänyt. Oman syyllisyytensä tuntien syyttäjät luikkivat tiehensä toinen toisensa perään. Teuvo Hakkaraisen kivittäjissä näitä synnittömiä näyttää riittävän.