Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kirjoitelma: Jouluksi kotiin

Nämä vuodet pennusta aikuiseksi kissaksi ovat olleet minulle iloista aikaa oman perheenjäseneni kanssa. Elämä on ollut rauhallista ja turvallista. Ruokaa ja lämpöä on riittänyt. Olen saanut silitystä ja hyvänä pitoa pyytäessäni. Olen elänyt iloisen ja onnellisen kissan elämää, kunnes... Kaikki on toisin. Kuulen kovasti hälinää. Minut laitetaan kantokoriin ja viedään jonnekin. Minua pelottaa, en tiedä mitä tapahtuu. Ymmärrän, että minut siirretään pois. Toisessa kodissa on minua vastassa lajitoverini, joka vartioi omaa reviiriään, katsoen minut tunkeilijaksi. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja menen piiloon. Tuo toinen lähestyy ja minun täytyy ilmaista suhisten hänelle, etten halua häntä lähelleni. Minulle tarjotaan ruokaa mutta, minua pelottaa. Kaipaan sitä elämää, joka minulla oli aikaisemmin. Ei näin voi kovin pitkään jatkua. Tilanne on kiusallinen, joten minut laitetaan kuljetuskoppaan ja viedään toisaalle. Nyt minä löydän itseni paikasta, jossa on paljon minun lajitovereitani. Minut laitetaan huoneeseen, jossa saan olla yksin. Tutustun pikkuhiljaa ympäristööni. Saan ruokaa ja minua lähestytään varoen, kotiudun. Seuraan tilassa käyviä ihmisiä, hieman aristaen, vaikka olenkin seurallinen ja pitäisin hyvänä pidosta ja silittelystä turkillani. Vaikka kaikki on hyvin, kaipaan kuitenkin entistä kotia, perhettä ja elämääni. Aika kuluu. Totun tähän elämään. Eräänä päivänä huomaan enemmän liikettä lähelläni, minua katsellaan arvioiden ja kehutaan kauniiksi. Taas minut laitetaan kuljetuskoppaan ja automatkan jälkeen minut kannetaan uuteen kotiin. Täällä ei ole muita lajitovereita, joten uskallan tutustua paikkaan. Jouluun on viikko aikaa. Minua pidetään kovasti hyvänä ja silitellään, nyt minua ei pelota. Tunnen, että tänne minua on odotettu.