Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Täydellisyys, onni ja idiootit

Valistusfilosofi Voltaire muistetaan 1700-luvun hallitsijoiden kaveruudesta ja kahdesta iskulauseestaan. Toinen niistä kuuluu: ”täydellisyys on hyvän pahin vihollinen”, ja toinen: ”demokratia on massojen idiotismia”. Luin Hesarista Venla Pystysen kolumnin. Hän kysyi johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnellisuuden korostaminen on mennyt överiksi? Onnellisuudesta on tullut monelle elämän tärkein päämäärä, mutta lopputulos on päinvastainen. Lähes puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä. Maailman väkiluku on 7,6 miljardia. Ilmastonmuutos tuhoaa elämisen edellytyksiä. Globaali talousjärjestelmä on kypsä. Se on perustunut unelmiin, työntekoon ja tuuriin, mahdollisuuteen saavuttaa paljon. Se on nostanut miljardit köyhyydestä ja 12 miljoonaa ihmistä miljonääreiksi. Samalla täydellisyyden tavoittelusta on tullut sivuilleen vilkuilematon automaattinen helvetinkone, joka tuottaa monta masentunutta yhtä onnellista kohden. Pohjoismaissa tuloerot ovat pieniä, palvelut pelaavat, täällä on turvallista elää. Nyt kysytään kuka/mikä rikkoi lintukodon? Täällä tavoitettiin hyvä olotila, mutta siihen ei osattu tyytyä, täydellisempää piti saada. Täydellisyyden ja täydellisen onnen tavoittelu ei enää rajoitu yksilön elämään, se on pesiytynyt yhteiskunnan rakenteisiin. Kuplaa on puhallettu velaksi. Valtiolla, kunnilla ja kotitalouksilla on velkaa yhteensä noin 300 miljardia. Täydellisyyden saavuttamisen betonityöntekijöitä ovat kansanedustajat, puolueet, edunvalvojat ja asiantuntijat sekä tiedemaailma. Nämä ovat luoneet yhdessä lakiviidakon, joka tekee hyvän tavoittelemisesta masentavan mahdotonta. Sosiaali- ja terveysuudistusta on tehty kymmenen vuotta, eikä valmista tule. Täydelliseksi ajateltu lainsäädäntö on niin monimutkainen gordionin solmu, ettei halkaisevaa miekkaa löydy. Eikä mikään estä täydellisyyden tavoittelun jatkumista. Janakkalassa on paljon hyvää, mutta nyt pitää rakentaa 70 velkamiljoonalla täydellisyyttä, ja äkkiä. Muita esimerkkejä on lähiympäristömme ja maailma täynnä. Kansa tyytyisi hyvään, napisee ja haraa vastaan kaikkialla, mutta täydellisyys sen kuin porskuttaa. Vastavoimaksi nousee tympeä populismi. Siihen tuskastunut eliitti on alkanut toistaa Voltairen toista hokemaa; ”demokratia on massojen idiotismia” – sen sijaan että miettisi mitä itse voisi tehdä toisin. Että päästäisiin hyvään. Edes hyvään. ”Täydellisyyden tavoittelusta on tullut helvetinkone”