Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Kristityn vapaus

Joskus kuulee sanottavan, että kristityt ovat tiukkapipoista sakkia. Tällainen mielikuva voi toki olla historian saatossa itse aiheutettuakin, mutta mielikuva ei suinkaan edusta ainakaan opillisesti sitä, mitä kristillinen usko ja elämä pohjimmiltaan ovat. Kristilliseen itseymmärrykseen kuuluvat keskeisesti käsitteet synnistä ja armosta. Jos armo jää unohduksiin saattaa ihmiselle tulla kristityistä kokemus syntiä väistelevinä oikeaoppisina, joiden elämä on tarkoissa rajoissa ja raameissa. Tosiasiassa ajatus kristittynä elämisestä on täysin päinvastainen. Kristillinen elämä ei rajoita ihmistä, ei lukitse lokeroon, vaan vapauttaa ihmisen armollisuuteen itseään ja toisia kohtaan. Halki maailman, uskonnosta riippumatta on ihminen aina pohtinut omaa suhdettaan Jumalaan tekojensa kautta. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa elää hyvin vahvana ymmärrys, että hyvää tekevät saavat maallisen elämän päätyttyä palkinnon ja pahaa tekevät saavat osakseen rangaistuksen. Tämän kaltainen ajatus ei kuitenkaan kuulu sellaiseen kristinoppiin. Tällainen hyvien ihmisten taivaaseen nostava ja pahat ihmiset kadotukseen julistava tulkinta uskonnosta on niin juurtunut, että moni erehtyy jäsentämään myös kristillisen uskon näin. Siksi ihmisen teot, siis hyvätkin, nousevat liian usein pelosta käsin. Kristityn vapaus tarkoittaa Jeesuksen tähden juuri pelosta vapautumista voidakseen elää rakkaudesta käsin. Jeesus toi maailmaan pelastuksen uskossa häneen, se vapauttaa meidät yrittämästä itse pelastaa itseämme. Sen sijaan saamme kohdistaa katseemme lähimmäiseemme ilman pelkoa. Tämä vapauttaa meidät tuijottamasta omaa napaamme. Jumalan edessä ei tarvitse esittää erinomaista, sillä Jumala tuntee meidät heikkoina, siksi hän lähetti poikansa maailmaan.