Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Viikon sana: Hiljaisuus puhuu

Ripustin kännykän oksan mutkaan, olkoon siellä. Istun puutarhassa ja nautin luonnosta, pienistä linnunvarpaista oksan ympärillä, muuttolinnun matkahuudosta syysvärisen luonnon keskellä. Nautin hetkittäisestä hiljaisuudesta, tuulenvireestä. Vauhdiksi riittää lehden leijailu puusta maahan. Vielä viimeiset uskalikot kukkivat viilenemisestä huolimatta. Puhelin äännähtää. Vastaa, kukahan siellä on? Vastaa, ehkä joku hyvä juttu tiedossa. Tilaisuutesi voi mennä ohi, et suinkaan jätä sitä käyttämättä? Onhan sinulla juuri nyt aikaa, rauhastasi vain pieni pala... ja sinne se menisi taas, lepo ja hiljaisuus. Loistostaan pian riisuuntuva luonto ei juuri nyt vaadi minulta mitään. Se on läsnä ja upottaa hiljaisuuteensa ja pyytää: ole vain tässä. Tämä on Luojan lahjaa sinulle. Katso tätä hidasta näytelmää, kuinka puu nöyrtyy tuulen taivutellessa, juurissaan vahva voima. Se pysyy hengissä yli kylmän. Vähitellen maa paljastuu, värit himmenevät ja kaikki vaipuu lepoon. Riisuessaankin Luoja luo uutta elämää kevään varastoon. Siemenessä on lupaus uudesta. Se muistuttaa elämän runsaudesta. Sinä, Luoja, näytät luonnossa elämän kulun vuodenkiertona, syntymän ja kuoleman. Siihen väliin mahtuu niin paljon. Mutta toivon, etten kiirehtisi elämän ohi vaan muistaisin levätä sinun rauhassasi. Hiljaisuus on lumoava voimanlähde. Jumala, kuulenko sinun äänesi kun minulle puhut, kuuletko sinä minun ääneni kun kutsun? Joskus tunnen olevani täällä maailmassa kuin pieni heinänkorsi jossain niin äärettömän monen muun joukossa. Mutta sinä, Luoja, tiedät olinpaikkani ja aikani. Et tarvitse siihen edes minun yhteydenottoani. Sinä olet elämän ja rauhan lähde.