Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Liinalammin uimaranta on muuttunut melkoiseksi sorsaparkiksi

Liinalammin uimaranta ja urheilukenttä ovat kesäaikaan Turengin taajaman helmiä. Myös talvisin on toinen uimarannan laitureista avantouimareiden käytössä. Olen itse yksi uimapaikan käyttäjistä ja seurannut Liinalammen olosuhteiden kehittymistä useiden vuosien ajan. Erityisesti parin viime vuoden aikana ongelmat ovat alkaneet kasaantua niin, että ongelmien ratkaisuja ja niihin liittyviä toimenpiteitä on pakko pohtia. Sorsastusajan alettua syksyllä 2016 ilmestyivät sorsat kuin taikasauvan käskystä lammelle turvaan ampujilta. Sorsat kuuluvat tavallisina vesilintuina Suomen luontoon. Ongelmaksi ne ja erityisesti niiden ulosteet muodostuvat, kun rajallisella vesialueella lintujen määrä kohoaa suureksi. Kuvattuani sorsien touhuja 2016 laskin kuvasta yhdellä laiturilla nuokkuvien sorsien määräksi 136 yksilöä. Yhteensä lienee sorsia ollut tuolloin Liinalammella noin parisataa. Tänä vuonna lintujen määrä on ollut edelleen kasvussa. Uimalaiturit ovat olleet kauttaaltaan sorsien ulostekerroksen peitossa ja Janakkalan kunnan työntekijät kertoivatkin pesseensä viime vuonna laitureita useita kertoja. Pesemisen seurauksena lintujen ulosteet huuhtoutuvat laitureilta veteen. Tästä taas seuraa suoranaista terveyshaittariskiä ja veden samenemista. Visuaalisena haittana molempina syksyinä on heti sorsastusajan alettua ollut se, että innokaskaan uimari ei halua käyskennellä ulosteiden kuorruttamalla laiturilla, jossa jo pelkästään liukastumisen vaara on ilmeinen. Nyt on sorsien aiheuttama ulostehaitta saatu onnistuneella tavalla ratkaistua toisella laiturilla, kun kunnan taholta asennettiin etuajassa talven avantouintia varten oranssin väriset muoviset suojakaiteet laiturille. Sorsat välttävät kulkuesteitä eivätkä nouse laiturille ulostamaan. Tästä toiminnasta haluan esittää suuret kiitokset Janakkalan kunnalle, erityisesti Mauri Lahtiselle ja hänen joukoilleen. Toista laituria ei talvella käytetä, mutta sille voisi laittaa ehkä matalamman kulkuesteen, jolloin myös se saisi olla sorsilta rauhassa. Edellä kuvatun sorsaparkin toimintaa voisi mielestäni lisäksi säädellä ottamalla käyttöön autoilusta tutun pysäköintivalvonnan. Tällöin jollekin metsästysseuralle järjestettäisiin erityislupa heti sorsastuskauden alussa ennakolta ilmoittaen käydä pari kertaa viikossa paukuttelemassa lammella. Uskon, että sorsista ei sen jälkeen olisi minkäänlaista haittaa uimarannan ja laitureiden käyttäjille. Myös laitureiden pesutarve poistuisi kokonaan. Parin kolmen viikon valvonta-aika vuosittain aina sorsastuksen alettua hävittäisi tämän sorsaongelman täysin. Liinalammen rehevöitymistä on yritetty takavuosina eri tavoin hillitä. Lammen itäinen pääty ja pohjoinen sivu ovat tällä hetkellä vesikasvien valloittamia niin, että 25–30 prosenttia lammen pinta-alasta alkaa kohta olla uimakelvottomassa tilassa. Ongelman ratkaisuna saattaisi parhaiten toimia kasvuston poisto ja ruoppaus suoritettuna joko rantamaastosta käsin tai vesialueen puolelta. Molempiin toimintatapoihin löytyy nykyisin yrittäjiä ja työhön sopivaa kalustoa. Toivomukseni on, että Liinalammia voitaisiin kunnostaa nyt pieteetillä ja ylläpitää huolella myös tulevina aikoina.