Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Elämän hidastetöyssyt

Heinäkuussa kuntamme hallinnollista keskusta saneerattiin joillakin asfalttimetreillä. Ohessa yksi hidastetöyssy purettiin. Kuinka upeaa olikaan huristella esteettömällä pääväylällä, fiilistellen tuoreen bitumin ja sateen öljyisestä yhteistuoksusta. Mutta korkeintaan kakkosella ja pintakaasulla, eihän kukaan sentään halua olla rikollisista vaarallisin, 1 km/h ylinopeutta ajava, hullu kaaharitappaja. Olisiko satunnaisen sunnuntaihuristelijan vapauden tunne verrattavissa pyörätuoliin sidotun ihmisen fiiliksiin sen jälkeen, kun hänenkin liikkuminen viimein huomioidaan? Pikimusta ympäristö herätti myös oivaltamaan, että taajama-alueen asfalttityömaan, jos jonkin, voi nähdä koko rakkaan Suomemme filosofisena allegoriana. Aluksi (yhdessä) tavoitellaan tarkoituksenmukaista ja tehokasta infrastruktuuria. Se rakentuu julkisella rahalla, tietenkin. Kun työ on saatu valmiiksi, tie moitteettomaksi, alkaa raiskaus. Maalataan rajoitusviivoja, järsitään herätemonttuja ja karmeimmillaan pykelletään hidastetöyssyjä. Pian ongelmattoman liikkumisen idea tuhotaan matelevaksi kulkukelvottomuudeksi, kuten Hakoistentie. Miksi? Koska sosiaalinen ja äänekäs ryhmä vaatii, että kukaan ei saa hyötyä yhteisinfrasta. Pieninkin potentiaalisen edun mahdollisuus on poistettava, vaikka kokonaisuuden tappioksi. Ja kas, erilaisilla rajoituksilla yhteiskuntamme aortat tukitaan hidastetöyssytulpilla, joiden verrokiksi käy se kirkolle johtava pomputtava paratiisitie. Seurauksena usein budjetitkin nitisevät. Etukateus pätee kaikkeen: varhaiskasvatuksesta opintojen kautta työelämän säädöksiin ja edelleen vaikka rakennusmääräyksistä minne lie oravan papanoihin. Suomi on lannistavaa byrokratian kukkasta täynnä. Sama se. Asiastahan eivät kärsi kuin yritteliäät ja lahjakkaat. Lampaat jatkavat laiduntamista. Väittävät, että elämän hidastetöyssyt kasvattavat. Ilman niitä erilaisten homoheimojen 2,5 vuosimiljoonainen vaellus olisi ollut umpitylsää. En allekirjoita. Byrokratiamme töyssyistä päätellen Suomessa pitäisi temmeltää maailman onnellisin kansa. Öh, mites ne itsemurhatilastot olivatkaan? Ja ollos huoleti, parahin lukija. En usko hetkeäkään, etteikö kadonnut pomppu ilmestyisi takaisin Turenki-cityyn. Osittaisvapauden kesä 2017 haipuu. "Ongelmattoman liikkumisen idea tuhotaan matelevaksi kulkukelvottomuudeksi, kuten Hakoistentie."