Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Ihana Maa

Maa Jumalan ihana enkeli lähti valkeasta taivaastaan, pysähtyi kuunsirpin hennolle sakaralle ja katseli sieltä Maata, tuota eteenpäinkiitävää, kimaltelevaa kerää. Siellä kukkivat kentät ja viheriöivät puut, siellä kypsyivät hedelmät ja kellastuivat lehdet ja äänettömät hiutaleet peittivät elämän jäljet. Ja tuon kaiken keskellä syntyi, kasvoi, kukoisti ja kuoli ihminen itkien, nauraen, vihaten ja rakastaen. Ja itkua oli enemmän kuin naurua ja vihaa enemmän kuin rakkautta. Mutta Maa säteili ihmeellistä kauneutta. Suurten, koskemattomien metsien näkymättömistä kukista nousi värisevä tuoksu, jonka keskeltä huomaamattoman rakkauden teot ylenivät kuihtumattomina kuningasliljoina, ja itku helisi kauniimmin kuin nauru. Ja enkeli ikävöi pois ylhäisestä avaruudestaan, ikävöi olla Maan itkevä, naurava, kukkiva, kuoleva tomuhiukkanen. (Katri Vala) Viime pyhän Raamatun tekstinä oli Efesolaiskirje, jonka toisessa luvussa Paavali kirjoittaa: ” Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.” Olemme siis kiviä tärkeässä rakennuksessa, niin tärkeässä, että kulmakivenä on itse Jeesus. Jeesus pitää meitä arvokkaina ja kutsuu meitä työhönsä. Haluammeko ottaa tehtävän vastaan? Katri Valan runo kertoo Maasta, joka on ihmeellinen ja kaunis mutta jossa on enemmän vihaa kuin rakkautta. Jeesuksen kultainen sääntö kutsuu meitä rakkauteen: Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.