Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Mielipide: Teiden ritareita löytyy yhä

Lauantaiaamuna 8. heinäkuuta olin yksin Hondallani matkalla Helsinki – Tampere moottoritietä suuntana kesäpaikkani Valkeakoskella Vanajaveden rannalla. Sää oli aurinkoinen ja ajokeli mitä parhain. Radio soi ja ajoin 120 km/h vakionopeudella. Noin 15 kilometriä ennen Hyvinkäätä juuri, kun olin ohittanut liittymän numero 14, hirvi tuli tien oikealta puolen riista-aidan yli ja jyrkästä mäestä tielle. Muistan vain korkeat jalat ja yhteentörmäyksen. Tuulilasin meni rikki minun puoleltani, enkä nähnyt ulos. Tuulilasi ei taipunut kokonaan sisään, mutta lasinsirpaleita tuli melkein jauhona päälle. Moottori höyrysi, mutta kone kävi. Törmäystyynyt eivät lauenneet. Minulle ei sattunut mitenkään, mutta järkytyin ja nousin autosta. Silloin pakettiauto ajoi eteeni ja nuori mies, tervakoskelainen Jonatan Hietaranta , tuli kysymään ”miten äijän kävi”. Olin soittamassa 112:een, mutta en saanut selvää, mitä vastaaja kysyi. JH otti minulta kännykän ja hoiti hienosti puhelun ja hankki vieläpä hinausauton paikalle. Hän oli erittäin tarkka siitä, etten mennyt omaan autoon hakemaan mitään. Riskinä oli, että törmäystyynyt voivat laueta milloin vain, eikä silloin ole hyvä olla autossa. Hän huolehti myös siitä, että pysyin tien sivussa, enkä kerännyt osia tieltä. Varoituskolmion sain kuitenkin paikalle. Selvisi että hirvi, joka oli viimevuotinen vasa, oli kuollut ajokaistojen väliselle ruohokaistalle. Huomasimme, että hirven suurin paino oli sattunut vasempaan etukarteen, johon tuli iso lommo. Tämä varmasti pelasti minut. Hinausauto tuli ja poliisi antoi luvan lähteä. Autonkuljettaja ajoi autoni lavalle ja vei sen autoliikkeen pihaan Hyvinkäälle. Vakuutusyhtiöni ilmoitti 10. heinäkuuta, että auto menee lunastukseen, eikä sitä korjata. Auto oli palvellut perhettäni melkein 10 vuotta. Minusta oli tavattoman arvokasta ja hienoa, että Jonatan Hietaranta pysähtyi ja tuli apuun sekä hoiti kaikki asiat mallikkaasti. Tämä on varmasti ainutlaatuista. Esitin suuret kiitokseni hänelle ja halusin kertoa tästä myös toisille hyvänä esimerkkinä. Olen ajanut autoa vuodesta 1951. Tämä oli ensimmäinen yhteentörmäys hirven kanssa. Kerran aikaisemmin 2009 koin saman ”tie-samariitin”. Olin selkäkipujen johdosta käynyt Valkeakosken terveysasemalla. Paluumatkalla voin yhtäkkiä huonosti ja Sääksmäen sillan kohdalla pyysin vaimoa pysäyttämään. Kun avasin oven ja pyrin ulos, jäin tajuttomana oven päälle. Vaimo soitti 112, mutta vastaantuleva pariskunta pysähtyi ja mies otti kännykän sekä hoiti kaikki asiat ja hänen vaimonsa auttoi minun vaimoani. Olin saanut aortarepeytymän ja hengenlähtö oli lähellä. Sairasauto tuli nopeasti ja kuljetti Tampereelle TAYSiin hoitoon. Pääsin kotiin 2,5 kuukauden kuluttua melko terveenä.