Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Metsä vetää puoleensa

Ihminen on osa luontoa. Sen huomaa, kun miettii suomalaisten kesänviettoa. Monet hakeutuvat vesien äärelle ja loputkin suuntaavat maalle. Tutkijat ovatkin selvittäneet, että metsä ja luonto auttavat ihmisiä rauhoittumaan ja palautumaan stressistä. Mökkikansa ja puunhalaajat ovatkin siis oikealla asialla! Täällä Janakkalassa on upeita harjuja ja paljon mäntymetsiä. Jos menee vaikka vain Konttilan ulkoilupolulle, voi nousta korkealle harjun päälle ja ihailla laajaa metsäistä maisemaa. Ja mänty tuoksuu. Se rauhoittaa kyllä kummasti. Itse olen päässyt syvälle hämäläisiin metsiin suunnistustapahtumissa. Siellä metsäsuhteeni on selvästi tiivistynyt, sillä vain harvoin on polkuja, saatikka valoja, tarjolla. Ensimmäiset suunnistuskerrat, kun juoksin tiheikön läpi ja oksat raapivat kasvoni verille, ajattelin, ettei tässä ole mitään järkeä. Millaista umpimetsässä sitten on? Riippuu varmasti vastaajasta ja ajankohdasta. Siellä voi olla sekä ihan ihanaa – linnut laulavat, aurinko paistaa, kukat tuoksuvat… tai sitten ihan kamalaa – pimeää, soista, märkää, risukko raapii ja kiviäkin on joka paikassa. Toisilla on taito hahmottaa metsässä suuntia ja sijaintia sekä painaa mieleensä yksityiskohtia – tuon kuusen juurella ne kanttarellit aina kasvavat! Jos tämä taito puuttuu, voi olla parasta ottaa kaveri mukaan tai ainakin turvautua karttaan. Metsään voi eksyä ja silloin ei ole kivaa. Suunnistusreissuissa itsensä ylittäminen on varmasti iso osa asiaa. Jos olet yksin, tai jonkun kanssa yhdessä, kulkenut hieman yli kaksi tuntia vaikeakulkuisessa maastossa sateessa ja pääset lopulta maaliin, niin tunne on mahtava. Ja jos ilma on lämmin etkä siis sairastu, niin kenties jo seuraavalla viikolla olet valmis uuteen seikkailuun – syvälle hämäläiseen metsään. Niitä kyllä riittää. Meidän kaikkien iloksi ja onneksi. "Mökkikansa ja puunhalaajat ovatkin siis oikealla asialla."