Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Viikon sana: Se, minkä tahdot anna. (Matt. 6: 5-13)

Eräs laulu kertoo rukouksen olevan kuin silta, joka yhdistää meidät Jumalaan. Kuinka oivallinen kielikuva eteemme piirtyy. Joskus tuntuu kuin elämässämme olisi jokin ylitsepääsemättömän vaikea asia. Oma ymmärrys, omat voimat tai taidot eivät yksin riitä kaikkein kiperimpien asioiden ylittämiseen. Tarvitaan siis silta. Sellainen rukous on. Se kuljettaa meidän huolemme ja murheemme Jumalan kannettavaksi yli kaiken toivottomuuden, pimeyden tai pudotuksien syvyyksien, jotka meistä tuntuvat ylittämättömältä. Rukous tuo rauhaa ja luottamusta sydämeen. Jo pelkästään se, että saa raskaita ja mieltä painavia asioita tuoda Jumalan eteen ja Hänen kannettavakseen luo meille lohtua, turvaa ja luottamusta siihen, että kaikki on kaikkivaltiaan käsissä. Ymmärrämme, että emme voi itse hallita elämässämme kaikkea, vaan aina aika ajoin ilmenee asioita joiden edessä olemme voimattomia. Silloin suuri ahdistus voi vallata mielemme. On tärkeää, että voimme tuoda pelkomme ja taakkamme Jumalalle, koska näin mielemme tyyntyy ajattelemaan; tapahtukoon sinun tahtosi. Tämä lause, jonka Herra meille itse antaa luo turvaa jokaiseen päiväämme, sillä se pukee sanoiksi pienuutemme luomakunnassa, Herran tahto on kaikkea suurempi. Oman pienuutemme ymmärtäminen on ihmiselle erinomainen asia. Se kasvattaa meitä nöyryyteen Jumalan ja lähimmäisen sekä luomakunnan edessä. Pienuutemme kirkastaa Jumalan kunniaa siinä, että meistä jokainen on hänelle niin tärkeä, että hän kuulee rukouksemme henkilökohtaisesti. Rukoilu itsessään on myös nöyryyttä Herran edessä. Sen ääneen tai mielessään myöntämistä, että minä tarvitsen sinun apuasi Jumala. Usein elämässä voi käydä niin, että kun katsoo matkaansa taaksepäin huomaa monen rukouksen kantaneen, ei kenties niin kuin oli alun perin itse rukoillut, vaan niin kuin Herra oli nähnyt tahdostaan käsin parhaaksi tapahtuvan. Virren 313 neljäs säkeistö kiteyttää kauniisti Herran tahdon ja nöyrän sielun rukouksen sanoen: En kyllä saa, en tahdokaan armolle määrää panna. Siis säädä aika itse vaan, se, minkä tahdot, anna, ja pyytämäni jos en saa, niin annat, Isä parempaa nimesi kunniaksi. Henri Koskinen pastori Janakkalan seurakunta