Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Vapaa kasvatus

En ole ikinä nähnyt metsää, jossa puut kasvaisivat suorissa riveissä. Maassamme on paljon istutettua metsää, jossa taimet laitetaan kasvamaan tarkasti tietyn välimatkan päähän toisistaan. Olen joskus harrastanut hyötykasviviljelyä. Ajattelin - tarkoin varjelemani köynnökset kantaisivat parhaan mahdollisen sadon. Ne saisivat kaiken tarvitsemansa, niin ainakin uskoin ja toivoin. Ne saisivat veden, mullan vaihdon ja mukavan jutustelun. Välillä tulokset olivat hyviä ja välillä kasvua ei tapahtunut toimenpiteistä ja odotuksista huolimatta. Liian tiheään istutetut kasvit alkoivatkin tuuppia ja töniä toisiaan. Vaikka ojentelin niitä ja selvittelin kahnauksia, pakottaminen tiettyyn käyttäytymiseen ei onnistunut. Olisiko vapaa kasvatus ollut parempi vaihtoehto? Kun ihminen viljelee, hän suunnittelee. Hän laskelmoi, ohjailee, taivuttaa ja ehkä vähän pakottaakin. Ihminen kuvittelee, että hänen käsitys on oikeampi kuin jonkun toisen. Siltä, joka ohjailee paljon, puuttuu luottamus. Se joka kulkee toisten perässä sormi pystyssä varoittelemassa, uskoo enemmän pahan valtaan kuin hyvän. Metsä voi kasvaa umpeen aivan luonnostaan, mutta silloin se korjaa itse itsensä. Oikea elämä ei kasva suorissa riveissä. Se ei ole tasamittaista eikä se anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia. Näin siksi, että elämä on pohjimmiltaan Jumalan luomistyötä. Eikä Jumala ole asemakaavojen, vaan ylitsepursuavan ja rönsyävän elämän Jumala. Ihminen rakentaa muotteja, malleja ja rajoja. Jumalan luomistyö murskaa ne niin kuin kevään ensimmäinen voikukka, joka puskee asfaltin läpi. Tarmo Halttunen seurakuntapastori, Janakkalan seurakunta